 |
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
Suomen Pankin taannoin pöytään lyömä synkkä ennuste sai suomalaiset vihdoin uskomaan, että lamaan ollaan menossa. Ei se numeroista johtunut, vaan niiden esittäjästä. Suomalaiset tietävät, että Erkki Liikasen ilmaantuminen baanalle ennakoi aina tuhoa, savua ja raunioita. Kuin albatrossi taivaanrannalla myrskyn edellä.
Nuori Liikanen vei 1970-luvun alussa Teiniliiton konkurssiin, ja SDP:n puoluesihteeri Liikasen lupaus lapsilisien kolminkertaistamisesta päättyi vuoden 1987 vaaleissa nolosti. Mutta Liikanen nousi siitä huolimatta sinipunahallituksen valtiovarainministeriksi ja runnoi seuraavana vuonna kokoon ”supertupon”, budjetin ja tupon yhdistelmän, jonka johdosta pääministeri Harri Holkeri ja media nostivat hänet tavanomaiset inhimilliset mitat ylittäväksi sankariksi.
Holkerin fraseologia ja retoriikka nousivat runollisiin mittoihin, kun hän budjettiriihen jälkeen 26.08.1988 käsiajanoton mukaan keloo 00:12 kiitteli Liikasta. Se on kokonaisuudessaan reaaliaikaisesti kirjoitettu kirjani Kekäle Suomen puoluekuplassa Peräkaneetissa, mutta viimeinen lausekin lienee riittävä näyte: ”Minulle pääministerinä on ollut miellyttävää se, että valtiovarainministeri on osoittanut tässä varsin mittavassa tehtävässä sellaisen mestarinäytteen, että siitä kuka tahansa pääministeri voi olla ylpeä.”
Tuosta tuli vähän pilailtua, että kuka tahansa kirjan tekijä saattoi olla ylpeä kirjatessaan noin lennokkaita sanoja ja kertoessaan, mikä ”minulle kirjantekijänä on ollut erityisen miellyttävää näissä varsin mittavissa sanoissa”. Sanoja ei kuitenkaan voi siteerata enempää, sillä Holkeri on nyt valtioneuvos, johon tulee suhtautua kunnioituksella.
Kun alkoi paljastua, että tuo mestarinäyte olikin viimeinen niitti, joka vei maamme talouden kuilun partaalle, Liikanen nosti kytkintä ja pakeni maasta EU-suurlähettilääksi Brysseliin. Kun sitten Esko Ahon hallitus ei pystynyt nimeämään porvariehdokasta ensimmäiseksi EU-komissaariksi, Ahtisaari nimesi valmiiksi paikalla olleen suosikkinsa.
Komissaarina hänen tehtävänään oli vastata teollisuuden, yritystoiminnan ja tietoyhteiskunnan kehittämisestä. Kirjoitin tuolloin OSuVa-lehdessä, että ”Liikanen on mahdollisimman jälkijättöinen ja sopimaton henkilö nimenomaan tuohon tehtävään”.
Oli toisenlaisiakin käsityksiä. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö kertoi Kauppalehdessä 12.07.1999 olevansa tyytyväinen Liikasen valintaan. Jutun otsikko oli näyttävä: "Hyvä Euroopalle, hyvä Suomelle”.
Kuten arvata saattoi, koko komissio kaatui kohta hollantilaisen van Buitenenin paljastettua sen hallinnon holtittomuuden. Raportin mukaan sieltä ”oli vaikea löytää ketään, jolla olisi hajuakaan vastuuntunnosta".
Liikasta ei mainittu vastuuntuntoisen poikkeuksena, mutta hänellä oli poikkeuksellinen kyky: pinnalla kellumisen taito. Niinpä hänet lähes ainoana nimitettiin myös seuraavaan komissioon, mitä murskaavan lausunnon hänestä antanut van Buitenenkin ihmetteli.
Tuhlaajapojan paluu
Kohta EU vääntelehtikin perustuslakikriisin kourissa, joten oli aika palata liput liehuen Halosen kutsusta Suomen Pankkiin odottelemaan muhkeaa eläkettä. Kutsuja karkotti lähes kaikki muut merkittävät hakijat.
Pian paljastui, kuinka surkeassa kunnossa EU:n talous hänen jälkeensä oli eli toistui sama kuin hänen Suomesta lähtiessäänkin, ei tosin yksin Liikasen syystä.
Rikollinen palaa usein rikospaikalle, mutta harvoin juhlittuna sankarina, kuten Liikanen. Sen mahdollistaakin vain lumejournalismi lumedemokratiassamme.
Fan club oli saanut lisäjäsenen Sirkka-Liisa Anttilasta hehkuttamaan Liikasen ylistystä. Oletin verkkolehdessä, että tuhlaajapojan paluujuhla saa tästä syystä ehkä komeamman menun kuin raamatullinen esikuvansa: vasikan teurastaminen ei ehkä riitä, vaan ”voi muutama sikapossukin joutua uhraamaan henkensä Liikasen, Puolueen ja isänmaan puolesta”.
Anttila oli myös etukäteen ilmoittanut, että Liikanen voi ihan hyvin jatkaa toisen kauden komissaarina. Nyt hän perusteli poliitikon valintaa Suomen Pankin pääjohtajaksi nerokkaasti: katastrofiin päättynyt vahvan markan politiikka oli ollut virkamiesvetoista.
Pari pikku juttua jäi havaitsematta. Poliitikot Koivisto ja Liikanen johtivat tosiasiassa vahvan markan politiikkaa, mikä tiedettiin jo tuolloinkin, mutta jonka ovat viimeksi osoittaneet kirjoissaan Juhani Suomi ja Seppo Konttinen. Toiseksi Suomen Pankin pääjohtajana edes Liikasella ei ole yhteisvaluutan aikana paljoakaan sanomista valuuttakursseihin eikä paljon muuhunkaan, vaan hänen tärkein tehtävänsä on käväistä Euroopan keskuspankin neuvoston kokouksissa ja nostaa korkeaa palkkaa.
Näitä tarinoita muistellessa ei ihmettele, että viljelijät väliin menettävät malttinsa Anttilan selitysten johdosta. Mutta Liikasella on rauhallista, ja aikansa kuluksi hän nyt heristelee sormea toisille korkeista palkankorotuksista ja vaatii EU:n valtiovarainministereiltä jämäkkyyttä, jota hänellä itsellään ei koskaan ole ollut.
Lumedemokratian kirjoittajat Taneli Heikka ja Katja Boxberg ovat vaatineet mm. Liikaselta anteeksipyyntöä kommunistien kanssa liehakoinnin johdosta. On ollut niitäkin, jotka sanovat, etteihän siitä ollut mitään vahinkoa. Nämä eivät kuitenkaan tiedä, kuinka lähellä se oli ja mitä olisi tapahtunut, jos Liikasen, Sorsan ja Koiviston yhteisprojekti SDP:n hegemoniaan Kremlin kautta koukaten olisi onnistunut.
Sekin päättyi kuitenkin romahdukseen, tällä kertaa Neuvostoliiton kaatumiseen, kun oli jo ehditty Kremlin porteille. Tämä käy selvästi ilmi Alpo Rusin ja Juhani Suomen kirjoista sekä näiden pohjalta kirjoittamastani artikkelista, joka on syyskuusta lähtien mädäntynyt Kanavan hyllyllä mapissa, jonka selässä lukee Jälkisuomettuminen.
Liikaselle on jo levitetty punaista mattoa presidentinlinnaan, mutta vaatimattomana miehenä hän on ilmoittanut tyytyvänsä jatkokauteen Suomen Pankissa. Ahtisaari tosin ehdotti Nobel-haastattelussa Seurassa, että ”suomettumisen ajan poliitikot saisivat jo siirtyä eläkkeelle”. Mahtaako tämä koskea hänen suosikkipoikaansa Liikasta?
Liikasen kaimasta ja edeltäjästä SDP:n puoluesihteerinä tunnettiin värssy ”Raatikaisen Erkki, edistyksen merkki”. Ottamatta kantaa Raatikaisen edistyksellisyyteen siitä ehkä saisi uuden muunnelman: Liikasen Erkki, romahduksen merkki.
Kauko Parkkinen
Oikeust.kand, valtiot.maist, tietokirjailija
Kauko-Kustannus-nimisen toiminimen omistajana
Lummepolku 2 D
01300 VANTAA
Puh. 09 823 7795
Sähköposti: Email
|
|
|
