 |


Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville 06.09.2010

Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin 24.08.2010

Haaste Saska Saarikoskelle 01.07.2010

Saarikoski-haaste 30.06.2010

Ylen Jälkiviisaat vaihtoon! 18.04.2010

Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi? 04.12.2009

Ahtisaaren lista? 29.11.2009

Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti 11.11.2009

Onneton "sisäinen devalvaatio" 21.10.2009

Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille? 13.10.2009

Kuka pelastaa kepun? 12.10.2009

Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema? 07.10.2009

Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn" 26.06.2009

Avoin kirje Mitro Revolle 25.05.2009

Liikasen lamaennuste on luotettavin 12.04.2009

Lumedemokratiaa vantaalaisittain 23.03.2009

Tutkintapyyntö/Saska Snellman 19.11.2008

Mistä viisaus alkaa? 29.06.2008

Halosen kyhätyt selitykset 28.05.2008

Kuka pelastaa Kepun? 17.05.2008

Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä 20.04.2008

Kyllä tsunami opettaa 18.04.2008

Tempora mutantur ... 08.04.2008

Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008

Unlucky looser 17.03.2008

Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008

Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008

Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008

Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007

Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007

SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007

Hyvinvointipalvelut 21.02.2007

Punakoneen ruoska on puhunut 17.02.2007

Presidentti, on valtiomiestekojen aika 10.02.2007

Punakone pyörittää järjestelmää 01.02.2007

Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät 18.01.2007

Yt-myrkyllistä 13.11.2006

Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006

On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006

Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006

Kolmikannalla on oma lakinsa 06.10.2006

Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin 03.10.2006

Kylmä tasavalta 24.11.2003

Avoin kirje presidentille 06.11.2003

|
 |

Onkohan jossakin vedonlyöntitoimistossa jo tarjolla vetoja siitä, milloin Matti Vanhanen saavuttaa poliittisen uransa päätöksen? Pahalta kuitenkin näyttää. Tai hyvältä, riippuen siitä, kenen kannalta katsoo. Vanhanen kulkee vakaasti sotkusta toiseen sekä siiviili- että virka-asioissaan.
Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikinen esitti 10.05.2008 kolumnissaan armottoman analyysin kepusta ja samalla Vanhasesta. Jo lähtökohtana on yhteenveto: "Keskusta on kalvakoitunut vaisuksi yhteiskunnalliseksi puuhastelijaksi", ja lopputulema on, että "ilman Pekkarista keskusta tarpoisi suonsilmässä, johon se on silti vajoamassa, mikäli se ei rivakoita olennaisesti" politiikkaansa. Nyt se "hohhailee aatteellisessa, näköalattomuutta tihkuvassa kriisissä".
Kirjoittaja katsoo tilanteen symboloituvan paljolti Vanhaseen. Tämä on lievästi sanottu, kun muilta osin kirjoittaja on selvästi skarpannut kynänsä viiltävimpään mahdolliseen terään.
Teksti on erityisen julmaa siksi, että se pitää tarkalleen paikkansa. Ja on kuin suora kuvaus Vanhasesta. Kuitenkin siitä vielä puuttuu hänen törmäilynsä kestoluuserina töppäilystä toiseen.
Ihmetyttää vain, mikä kumma häntä suojelee kansalaisten tuomiolta. muumimedian lisäksi. Ei ole mm. edes yritetty selvittää, mitä Vanhanen todellisuudessa kähmi Tehyn työtaistelun taustalla puoluetoverinsa, Superin puheenjohtajan Juhani Palomäen kanssa, vaikka asia oli jo aikanaan Helsingin Sanomien toimituksen tiedossa. On syytä pessimismiin siinäkin suhteessa, selvittääkö sitä myöskään oikeuskansleri, jonka käsittelyssä asiaa koskeva kantelu on.
Eipä ole enempää mediaa kuin kansanedustajiakaan kiinnostanut sekään Vanhasen maaliskuussa tv:ssä kertoma uutinen, että hän oli jo joulukuusta lähtien neuvotellut "huipputasolla" Suomen telakkateollisuuden kohtalosta, kunnes sektoriministeri Mauri Pekkarinen kertoi, että valtio ei ole tässä osallinen. Ilmeisesti edes kansanedustajia ei kiinnosta telakkateollisuutemme kohtalo, kun ei ole esitetty kysymyksiä. Sitä arvokkaampi on pääministerin naamataulu.
Ja nyt on jälleen paljastunut uusi salakähmäisyys. Vanhanen on saanut vaalikampanjaansa varten rahaa välikäden kautta, jonka taustalla olevia kummisetiä hän ei ole ollut tietävinään, vaikka on ollut siihen suuntaan tiiviissä kanssakäymisessä. Tuskin on osannut edes arvata!
Kaiken lisäksi hän kiirehti puolustamaan taustatukijansa elämää suurempaa hanketta, joka selvästi kuuluu kokoomuslaiselle sektoriministerille, joka oli ottanut selkeän kannan asiaan. Vanhanen toimi selvästi vastoin omia ohjeitaan, ettei keskeneräisiin asioihin saa puuttua, ettei hallituksesta tule ulospäin sekavia viestejä. Nyt asian käsitely ei vielä ollut edes alkanut. Mikähän oli niin tärkeä intressi, joka pani sekoilemaan näin?
Sellainenhan näyttää nyt olevan maan tapa, että tiukatkaan ohjeet eivät koske niiden antajaa, vaan tämä on niiden yläpuolella.
Ja "työreformin" isä roikkuu viimeisenä mohikaanina kiinni jonkinmuotoisessa tupossa, vaikkapa eri nimellä! Ja uhkaa jatkaa vuoteen 2015 saakka.
Kepu voi tietenkin vapaasti ajaa itsensä tuhoon, kenen johdolla haluaa, kun ei Anneli Jäätteenmäki saanut tilaisuutta tehdä sitä. Mutta mitä pahaa Suomi on tehnyt ansaitakseen pääministerikseen tällaisen sählärin? Ottakoon hänet vakavasti, ken tahtoo. Mutta syyttäköön itseänsä.
Kirjoitin vuonna 1995 pikku pamfletin, jonka nimenä oli Missä on röyhkeyden käätöpiiri? Tämän kääntöpiirin yläpuolella kaikki on sallittua, ja mustakin muuttuu valkoiseksi.
Lähimenneisyys osoittaa, että rajaviiva näyttäisi kulkevan riviministerin ja pääministerin välillä. Tavallinen ministeri saattaa joutua vastuuseen harkintakyvyn puutteestaan, mutta pääministeri on sen yläpuolella. Siihen kylläkin viittasi jo Lipposen pääministerikauden aikainen kokemus, kun oikeuskansleri pelasti Lipposen Sundqvistin korvausasiassa, ja hänen asemestaan uhrattiin riviministeri Arja Alho .
Tapansa mukaan Vanhanen yrittää pelastaa nahkansa naisen siivellä ratsastaen, mutta kuinka kauan riittää uhkarohkeita naisia?
Ehkä Vanhanen on korvaamaton. Ei kuitenkaan Suomelle, mutta ehkä puolueelleen, kun seuraajaa ei ole näköpiirissä. Paula Lehtomäki on kauan lillunut perintöprinsessana kyttäysasemissa Vanhasen varjossa, joka nyt kuitenkin kaatuu hänenkin päälleen raskaana, koska hän on vaalirahoituksessakin vain hiihdellyt Vanhasen latuja.
Hannele Pokka vaihtaa ympäristöä siirtyen napapiiriltä ympäristöministeriön kansliapäälliköksi. Jos hän on Lapin reservaatissa säilyttänyt koskemattomuutensa lisäksi sen itsenäisen ajattelunsa, joka hänet aikoinaan sinne karkotti, hänellä voi olla arvokasta käyttöä, vaikka ei mahdukaan Lipposen asettamiin ikärajoihin. Vaikka Lipponen onkin pätevä rankeeraamaan kaikki kansalaiset kohdalleen, hän ei ehkä sittenkään pysty määräämään kepun puheenjohtajaa.
Kauko Parkkinen
Oikeust. kand, valtiot. maist.
|
 |
 |