 |
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
Ministeriposteja täyttäessään puolueittensa puheenjohtajat Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen tekivät joukon riskisijoituksia, joista yksi on lauennut jo ensimmäisen vuoden aikana. Miten käy jatkossa?
Ilkka Kanervalla oli Jukka Seppisen neuvostovakoilukirjassa mainintoja 18 sivulla (Punakoneen alasajo s. 217). Tällä ei sinänsä ole välitöntä näyttöarvoa, mutta jokaisen merkinnän alla voi olla maamiina, tietoja, joiden paljastamisella entiset ystävät voivat kiristää kohdettaan, varsinkin sellaista, joka omankin todistuksensa mukaan suhtautuu kaikkiin ihmisiin avoimesti.
Tällä Venäjän taholta jo joitakin aikoja sitten uhattiinkin, vaikka hyväuskoisessa mediassamme siihen ei kiinnitettykään huomiota. Hesari kuitenkin mainitsi Kanervan "muistokirjoituksessa" paljastavasti, että "tällä kertaa" Kanervaa ei ollut kietonut verkkoihinsa salainen poliisi vaan mitä julkisin povipommi.
Paavo Väyrysellä merkintöjä "Seppisen listalla" oli 24. Väyrynen teki ministeritarjouksen, josta Vanhanen ei voinut kieltäytyä, mutta monelle yllätykseksi hän näyttää omaksuneen puolueessaan pankolla köllöttelevän vanhan isännän roolin.
Mutta jaksaako aikanaan demarit haastanut tahtopolitiikko vaalien lähestyessä ja kannatuslukujen kehittyessä uhkaavasti tyytyä seuraamaan katseella myöhempää seuraajaansa, joka ei tahdo muuta kuin sitä yhtä, joka hänen mielestään kuuluu yksityisyyden suojan piiriin, eikä haasta ketään muita kuin oikeuteen niitä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä.
Vanhasen irtoaminen omaan maailmaansa ja haaveilu vuoteen 2015 kestävästä valtakaudesta onkin hallituksen ja maan kannalta suurin riski. Se näkyi myös hallituksen yksivuotispäivänä Yle-tv:ssä lähetetyssä pohjoismaisten pääministerien globalisaatiokeskustelussa, jossa Vanhanen oli kuin äänetön yhtiömies. Eikä kyse ollut yksinomaan kielitaidosta, vaan muusta "vetämättömyydestä". Hän kyllä vastaili kysyttäessä kiltisti kuin kuuliainen koulupoika, mutta oma-aloitteinen aktiivisuus puuttui tyystin.
Aleksander Stubbin nimityksestä ulkoministeriksi Katainen sai kehuja kahmalokaupalla, mutta riskejä puheenjohtajalle ei ole mietitty. Kokoomuksen ennen viime vaaleja aloittamassa hymykampanjassa hän hakkaa Kataisen kirkkaasti ainakin hampaiden välkkeellä, ja on iältään samaa luokkaa.
Voisi lyödä pikku vetoja siitä, milloin Stubbin nimi vilahtaa ensimmäisen kerran presidenttigallupeissa ja puheenjohtajamittauksissa. Ei ihme, että Katainen antoi lähtöpassit Kanervalle pitkin hampain. Ainakin nimitysvaiheessa uskottiin, että hänen poliittiset tavoitteensa eivät yltäneet korkeammalle.
Sauli Niinistöä Katainen ei halunnut ministeriksi uhkaamaan asemaansa, mutta Pertti Salolainen olisi ollut turvallinen valinta, koska hänelläkään ei ollut pitemmälle meneviä ambitioita.
Anne Holmlundin valinta sisäministeriksi oli täysin käsittämätön, ja myös siitä seuranneet riskit ovat laukeilleet pitkin matkaa. Demari Ritva Viljanen on kansliapäällikkönä pyörittänyt häntä mennen tullen. Hän junaili valituksen Rusi-oikeudenkäynnissä, ja jopa puoluetoveri ja entinen esimies Kari Rajamäki antoi hänelle satikutia poliisiylijohtajan julkisesta ajojahdista.
Viljanen joutuu lähtemään määräajan päättyessä, mutta onko varmaa, että hän ei sitä ennen järjestä vielä pikku yllätystä kostoksi ulosheittäjilleen?
Suvi Lindénin nimitystä viestintäministeriksi ei aiemman harkintakyvyn pettämisen valossa käsitä millään, varsinkin kun parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut, jopa kokoomusnaisissa. Heikko näkyvyys voi inspiroida vielä pikku yllätyksiin.
Häkämiesten geeniperintöön näyttää kätkeytyvän taipumuksia yllättäviin tempauksiin. Venäjä -puhe meni jo riskirajoille, vaikka Venäjä ei sitä erityisemmin noteerannutkaan ja presidentin kansliapäällikkö pelasti "unohduksellaan" törmäykseltä sekä hänet että presidentin. Edeltäjältä paperit karkailivat maailmalle liian herkästi, nykyinen unohtelee niitä pöydälle, pyytämättä ja yllätyksenä esimiehelleen.
Vanhanen jaksaa jankuttaa, että Ruusus-juttu ei osoita hänen luonteestaan mitään sellaista, jolla olisi yhteiskunnallista merkitystä. Tämä jo itsessään osoittaa hänen kyvyttömyyttään tajuta asiayhteyksiä. Kysymyshän on vallankäytön kannalta kaikkein olennaisimmasta asiasta: mikä on vallankäyttäjän ihmiskäsitys ja sen mukainen suhtautuminen ihmiseen, tässä tapauksessa naiseen.
Suomi on kylmä tasavalta, kuten Alpo Rusi jo omaa ajojahtiaan kuvaavan kirjansa nimessä sanoo. Täällä jostakin syystä vallan syrjään kiinni päässet ovat katsoneet, että heillä on ylimuistoisen nautinnan perusteella oikeus käyttää toisia hyväkseen omien tarpeittensa tyydyttämiseksi, ja heittää heidät sitten surutta menemään. Vanhanen osoittaa täsmälleen samanlaista kylmyyttä, jonka kohteiksi ovat joutuneet mm. Alpo Rusi ja VS-yhtiöitten perustaja Seppo Hautala sekä kymmenet tuhannet yrittäjät laman aikana ja jälkeen.
Tämä on ollut erityisesti demarien pitkän yksinvallan aikainen tapa käyttää valtaa, jonka olisi toivonut jo olevan ohi. Tosin keskustalla on tässä omat pitkät perinteensä. Maalaistaloissa sattui entisaikoina tuon tuosta, että talon hulivilipoika vietteli lepertelyillään talon komean piian, mutta kun tämä alkoi kuvitella liikoja tai tuli suorastaan ns. seurauksia, hänet saatettiin vähin äänin toiseen ympäristöön tai vaiennettiin muuten.
Eikä pojan aina tarvinnut olla hulivili, eikä välttämättä edes poika. Toimelias isäntäkin saattoi panna toimeksi. Tästä on havaintoaineistoa myös keskustapolitiikan huipulta.
Vanhanen varmaan kuulee mielihyvin uutisia siitä, miten Putinin naisjutuista kertova lehti hyytyi äkillisiin talousvaikeuksiin. Hymy hyytyy meillä kuitenkin vain pääministeriltä, joka kulkee ympäriinsä itkemässä, kun törkeästi kohdeltu ihminen vastaa edes likimain samalla mitalla.
Paula Lehtomäen rohkeutta Vanhasen haastajana on kovasti ihasteltu, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan, mitä hän haastaa. Toistaiseksi hänet tunnetaan lähinnä karaoken ja kielten taitajana. Niillä ei ehkä pärjää edes vuoteen 2010. Yhdessä muiden nuorehkojen kepupoliitikkojen kanssa kirjoitettu Tervetuloa 2020-luku jää vaisuksi työryhmätyöksi (Punakone s. 178).
Ennen pitkää voi tulla omienkin joukosta kysymyksiä, eikö kepun naisministereillä ole mitään sanottavaa pääministerinsä tavasta toimia ja touhuta. Ja yllättävän piankin voi tulla aika, jolloin kysytään, missä olit ja mitä teit silloin, kun puolue purjehti kohti vaalitappiota ikuisen luuserin johdolla. Tämä tapahtuisi välittömästi, jos oikeuskansleri selvittäisi virkavelvollisuuksiensa mukaisella tavalla Vanhasen toimet Tehyn työtaistelun taustalla. Se riski lienee kuitenkin pieni.
Mutta silloin olisi poliittisen karaoken aika ohi. Joku voisi kysyä monen kielen taitajasta kuulleen Lauri Viidan tavoin, oliko puhujalla asiaa.
Kauko Parkkinen
Oikeust. kand, valtiot. maist.
|
|
|
