 |
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
Jännityskertomus
Kuten kaikki tietävät, Snellman käytti sanan ruoskaa tulisesti. Minua hän lähestyi ensimmäisen kerran tyylilleen sopivasti vanhanaikaisella tavalla, puhelinlankaa pitkin. Heti kättelyssä kolisivat lakituvan pihtipielet.
Snellman ilmoitti tulikivenkatkuisesti, ettei hän ole koskaan ollut taistolaisnuori. Ei tosin oikein tiennyt itsekään, mikä oli ollut, mutta "lähinnä vihreä". Ei kiistänyt olleensa joskus nuori.
Hän vaati oikaisua siihen, että olin maininnut hänet entisenä taistolaisnuorena Punakoneen alasajo -kirjani jälkisanoissa, vihkosessa, jonka osuva otsikko Hyvästit muumimaalle oli lainattu häneltä.
Leivätön pöytä tuntui olevan katettu, kun en ollut halukas korjaukseen kaikille, jotka olivat jo saaneet sen. Siihen häntä kovasti kannustin, sillä ilmainen hupi harmaan lumettomana talvena olisi varmasti piristävää. Herra Snellman luonnollisesti maksaa laskun.
Harmautta lisäsi tieto, että päätoimittaja Janne Virkkunen jatkaa kuusikymppiä täytettyäänkin. Hesari pysyy muumimaan vartijana, vaikka Erkko ammuttiin jo Kansallisen näyttämöllä.
Tämä Snellman on ollut kovin innokas leikittelemään nimillä. Hurjan nuoruutensa aikana hän oli Saarikoski, ja etunimi Saskakin oli papinkirjassa toinen. Snellmaniksi hän muuntautui yhdessä silloisen vaimonsa Anja Kaurasen kanssa ja siivellä.
Tuo Saarikoski istui hyvin siihen henkiseen maisemaan, joka oli minulle tuttua noin vuosikymmenen ajalta, jolloin jouduin lähes päivittäin taistelemaan metalliteollisuuden "korpilakkoja" vastaan. Niissä taistolaiset olivat usein aktiivisia puuhamiehiä, räyhäkkäitä puheissaan ja härskejä toimissaan. Usein neuvottelinkin heidän kanssaan, joten tunnen hyvin tyylin.
Ei heistä kukaan ilmoittautunut taistolaiseksi, eihän sellaista virallisesti nimettyä ryhmää ollut olemassakaan. Sellaisiksi he leimautuivat puheittensa ja toimiensa perusteella, monet varmasti aiheettakin. Jotkut pitivät sitä kunnianakin.
Samaan tapaan riekkuvat puheet leimasivat siinä määrin myös nuoren Saarikosken tyyliä, että en ollut ainoa, joka piti selvänä hänen kuulumistaan samaan ryhmään. Olen tämän myös tarkistanut omalla vaatimattomalla ovensuukyselylläni.
Tuntui jopa vähän rienaavalta, kun hän sitten muuntautui Snellmaniksi. Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun hän jossakin mediakanavalla kertoili, että nuoruus hänen ns. kulttuurikotitaustaansa vasten oli hieman ristiriitainen. Vihreillehän se ei ollut ongelma.
Jälkitkäteen monet ovat sitten unohtaneetkin olleensa koskaan taistolaisia. Muutkin kuin Satu Hassi ovat havainneet vihertävänsä somasti. Nimen ja värin vaihto saattavat täydentää kivasti toisiaan. Eduksi se voi olla, jos sattuu pyrkimään vaikkapa päätoimittajaksi.
Taistelu Obaman isoäidin sieraimista
Herra Snellmanin lähestymisen syy juontui siitä, että hän oli urallaan edennyt valtakunnan "päälehden" Helsingin Sanomien, myös Suomen Pravdaksi kutsutun, kulttuuritoimituksen esimieheksi. Kulttuuritoimituksissahan tuota hurjaa joukkoa tunnetusti edelleen mies- ja naislukuisasti muhii, ellei peräti pesi, mitä kirjassani mm. Sampo Ahton ja Esko Salmisen tuella ihmettelin.
Tämän joukon tunnuspiirteisiin kuuluu edelleen se, että on olemassa yksi totuus sekä siihen uskovia oikeaoppisia ja sitten ihan vääräoppisia, jotka saavat loppusijoituspaikkansa mustalta listalta. Mitä enemmän vasemmalla on, sitä enemmän oikeassa on.
Vääräoppisiin sattui kuulumaan Ylen aamu-tv:n ylen suositussa Jälkiviisaat-keskustelussa suvereenisti esiintynyt entinen syyttäjä Ritva Santavuori. Herra Snellmanin mielestä oikeaoppiset jäivät pahasti alakynteen, erityisesti demarit saivat rökitystä ansionsa mukaan. He siis tarvitsivat hieman taustatukea.
Sattuipa sitten Santavuori lipsauttamaan jotakin lapsellista USA:n demokraattien presidenttikisaan osallistuvan Barack Obaman isoäidin sieraimista, joista sekä ohjelman päällikkö Leena Pakkanen että Julkisen sanan neuvoston uusi intoa puhkuva puheenjohtaja Pekka Hyvärinen olivat "jyrkästi" eri mieltä. Molemmat antoivat toruja Santavuorelle, kyseisiä sieraimia näkemättä.
Se ei kuitenkaan Hesarin snellmanilaista toimituspolitiikkaa harjoittavalle kulttuuritoimitukselle riittänyt, vaan se totesi, että nyt oli kauan odotettu tilaisuus iskeä ja päästä eroon sen mustalla listalla olevasta Santavuoresta.
Lynkkaustehtävän sai Vihreän Langan päätoimittajan pallilta herra Snellmanin alaiseksi siirtynyt Jyrki Räikkä, joka ilmoitti jo kolumninsa otsikossa 04.02.08 ex chatedra, että "Syyttäjä voi poistua". Ja niinpä syyttäjä tietenkin poistui takavasemmalle, oikeastaan -oikealle.
Kävi tosin vähän nolosti, kun päällikkö Pakkanen kertoikin nettikolumnin Putinismin tiellä Hesarin johdatuksella (www.openfinland.net) äkäisessä kommentissaan "sopineensa" Santavuoren poistumisesta jo kaksi päivää ennen Räikän kolumnia. Olisikin siis ammuttu järeällä aseella kuollutta karhua. Tätä tietoa ei tosin ole näkynyt Hesarissa eikä muuallakaan mediassa. Santavuori kiitti kolumnia.
Mutta tarkoitettu tulos saavutettiin. Kun tämän jälkeen kaksi uutta naisjäsentä olivat Jälkiviisaissa Kansan Uutisten päätoimittajan Janne Mäkisen kanssa, oli suorastaan liikuttavaa nähdä, miten Mäkisen naama loisti kuin toivelahjan saaneella pikkupojalla, kun kahden naisen enkelikuoro puhui vain hänelle. Jälkiviisaiden painopiste oli siirtynyt monta piirua oikeaan suuntaan eli vasemmalle.
Viimeisin uusi jäsen, oli vieläpä Hesarin ikioman kultapossukerhon HS-raadin jäsen, jo toinen. Ehkä nämä ennen pitkää yhdistetään.
++
Sovintotarjous Snellmanille
Totta puhuen hauskakin oikeudenkäynti vie turhan paljon aikaa ja energiaa, joten tarjosin sovintoa:
Saska Snellmanille
Ehdotan, että asia sovitaan ilman oikeudenkäyntiä. Tarjoan korvauksena kivusta ja särystä 7 euroa 20 senttiä. Tarjous on voimassa 13.02.08 saakka.
6.2.08
Kauko Parkkinen
Ei kelvannut sovinto Snellmanille, vaan lisää tuli uhkaavan sävyistä tekstiä, johon vastasin vielä samana päivänä klo 21.05 päättäen vastauksen seuraavasti:
Olen kovin pahoillani, että Hesari ei voi erottaa minua mistään.
Muukin lynkkaus on kovin työlästä.
Mutta ei tämä porukka vähällä luovuta. Sain aiheen uuteen sähköpostiviestiin:
----- Original Message -----
From: "Kauko Parkkinen"
To: "Snellman Saska"
Cc: ;
Sent: Thursday, February 07, 2008 10:13 AM
Subject: Fw: Vihkosesta
Ei ollut vielä edellisen sähköpostin aikaan tiedossa, että jostakin oli
sentään yritetty erottaa minuakin, vaikkapa kustantajasta. Sorry, ei
tainnut onnistua.
KP
Tähän oli antanut aiheen viesti kirjani kustantajalta Pilot-kustannukselta:
Original Message -----
From: "Timo Määttä"
To: "Kauko Parkkinen"
Sent: Wednesday, February 06, 2008 3:53 PM
Subject: Vihkosesta
Tervehdys
Saska Snellman otti yhteyttä saatuaan lähettämäsi vihkosen, missä
mainittiin myös hänet nimeltä. -------
Yhteydenotto oli tapahtunut lievästi sanoen ikävään sävyyn. Snellman ei ollut muka löytänyt yhteystietojani Hyvästit muumimaalle -vihkosesta. Jälleen kävi kuitenkin nolosti, säikäytys ei toiminut. Jotakin kostoa tarvittiin.
Vastasin kustantajalle:
----- Original Message -----
From: "Kauko Parkkinen"
To: "Timo Määttä"
Sent: Thursday, February 07, 2008 10:07 AM
Subject: Fw: Vihkosesta
"Moro,
sanoo tamperelainen!
Ei syytä huoleen, paitsi Snellmanilla ja koko Hesarilla, missä on nyt pallo pahasti hukassa. Mies on sekopäisempi kuin uskoinkaan ja sählää nyt joka suunnalla hätäpäissään,
Itse asiasta olen kanssasi samaa mieltä, ja täsmälleen niin olen myös toiminut. Enhän ole tällaisiakaan pappeja kyydissä ensimmäistä kertaa. Yhteystiedot ovat kyllä vihkosessa. Siellä ovat sekä nettisivujen
osoite että puhelinnumero, jotka ovat suurennetun takakannen päällä valkoisella pohjalla, niin että Saskankin olisi täytynyt ne huomata. Kotisivuilla taas ovat vielä tarkemmat yhteystiedot.
Mutta Saska-pojalla on muuta mielessä, joten hän on "nähnyt" vain kustantajan nimen, joka on vain pienenä kirjan takakannen tekstinä. Pidin vähän sopimattomanakin, että se näkyy niin heikosti ja varoin, ettei se jää kokonaan peittoon.
Tämä on Snellmanin ja Hesarin tapa toimia. Heille epämiellyttävän sanoman ja myös sen levittäjän he pyrkivät kaikin keinoin eliminoimaan, juuri nyt he saivat heitetyksi Santavuoren yli laiden Jälkiviisaista. Ja samalla kostetuksi, kun tämä otti esille lehden mieskansanedustajien lynkkauksen.
Minua he eivät voi heittää ulos mistään, joten yrittävät edes vahingoittaa katkaisemalla välit kustantajaan. Siellä ei keinoja kaihdeta. Ihmettelen vain, mitä he minulle yrittävät kostaa, kun minä kehuin Snellmanin oivallusta Smedsin Tuntemattomasta, vaikka päädynkin hieman toisiin johtopäätöksiin hänen lähtäkohdistaan.
Tämäkin vain osoittaa, että vanha vasemmistolainen valta istuu tosi lujassa erityisesti lehtien kulttuuriosastoilla, kuten kesällä sanoin. Mutta tosi on myös se silloin sanomani, että ilmapiiri on muuttumassa nopeasti. Kuitenkin vanha valta on vielä niin lujassa, että normaalimarkkinoinnilla kirja onnistutaan vaikenemaan. Siksi vähän poikkeavat keinot ovat välttämättömiä. Tietysti on kiva kuulla, että sopimuksessa pysytään, mutta asiallisesti maininta on tarpeeton, sillä ei tässä tietämäni mukaan kumpikaan osapuoli ole vähimmässäkään määrin toiminut vastoin sopimusta. Tiedossanihan oli jo kesällä, että kirjan esiin saaminen on tiukassa, ja niin on myös käynyt, että SDP:n tilanne on vain käynyt entistä ajankohtaisemmaksi.
Tällaiset jaloissa pyörivät nilkit kuuluvat asiaan aina, kun jotakin merkittävää tehdään, ei niitä pidä säíkkyä. Sehän on vain hyvä merkki, sillä kulttuurivaltakin on vaihtumassa, ja vanha valta käy tietenkin aina kuolinkamppailuaan vähän epätoivon vallassa. Siksi Hesarikin kokoilee HS-raatiaan."
Terv KP
Viimeinen taisto?
Kustantaja ei ollut vielä ehtinyt saada omaa kappalettaan, mutta asia todettiin selväksi, ja hiljaisuus näytti laskeutuvan Hesarin rintamalle.
Tuli vain mieleeni johonkin kirjaani kirjoittamani nilkin määritelmä: Kun risteytettiin nilviäinen ja hämähäkki, saatiin nilkki.
Hämähäkin lonkerot ovat moninaiset. Pari viikkoa myöhemmin 20.02.08 oli Hesarin kulttuurisivuilla Esa Mäkisen kirjoittama juttu, jonka mukaan dekkarikirjailija Maija Porma oli plagioinut vuonna 2004 kirjassaan Pohjalainen pankkiryöstö Outi Pakkasen kirjan tekstiä. Pakkasen kirja oli ilmestynyt 2001.
Jo ensi silmäyksellä jutusta paistoi läpi, että siinä oli jotakin omituista. Porma oli ollut jokseenkin tuntematon kirjailija, ja hänen kirjojensa levikki oli tiettävästi jäänyt varsin vaatimattomaksi. Kuitenkin asia oli Hesarissa lavastettu mahtavaksi kulttuuriskandaaliksi uhraamalla parhaalla paikalla kolmasosa sivusta koko sivun leveydeltä. Tekstivertailut veivät puolet palstatilasta.
Normaalikriteerein olisi ollut korkeintaan yhden palstan pikku-uutinen, ja sekin olisi ollut jo vanhentunut.
Selitys löytyi. Kirjan kustantaja sattui olemaan Pilot-kustannus, joka tällä kertaa säikähti ja ilmoitti vetävänsä Porman kirjan pois markkinoilta.
Jälleen tuli aihe sähköpostiin:
----- Original Message -----
From: "Kauko Parkkinen"
To: "Snellman Saska" (Out of office)
Cc: ; ; ;
Sent: Wednesday, February 20, 2008 9:42 AM
Subject: Fw: Vihkosesta
Porman plagiaatti ja Pilot-kustannus (HS 20.2.08)
Kuinkas sattuikaan niin, että Hesarin kulttuuritoimituksen tietoon tuli tapaus neljä vuotta Porman kirjan ilmestymisen jälkeen ja kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Saska Snellmanin interventio Pilot-kustannuksen ja minun välieni rikkomiseksi oli epäonnistunut? Eihän vain kyseessä ollut kosto? Ja eihän vain Snellmanin puhelu Timo Määtälle sisältänyt uhkailua? Ja kuinkas lehdessä sattuikin olemaan tilaa melkein puolen sivun jutulle parhaalla "kulttuuripaikalla"?
Kauko Parkkinen
www.kauko-kustannus.fi
puh (09) 823 7795
Juhani Suomelle ei tilaa ollut liiennyt, kun hän halusi vastata vielä Erkki Liikasen uuteenkin kirjaansa koskevaan syytökseen. Liikaselle oli keskeisenä asianosaisena suorastaan tarjottu snellmanilaisen toimituspolitiikan nimissä tilaisuus mollata Suomen kirjaa Kohti sinipunaa ja samalla kirjoittajaa. Muka kirja-arvosteluna. Ja tilaa oli rajattomasti. Se oli osa demari-imperiumin vastaiskua (www.openfinland.net,arkisto).
Herra Snellmanin teloituskomppania oli jälleen Hesarin viimeaikaisessa mielipuuhassa. Nyt oli lynkattu vaatimaton dekkarikirjailija, Porman perheen Kangasalla toimiva Averssi-kustantamo veti pois hänen aiemmatkin kirjansa. Hyttynen oli surmattu tykistön voimalla.
Snellmanin tarkoitus oli ilmiselvästi saada kustantaja poistamaan markkinoilta myös minun kirjani. Kustantajan viestistä käy ilmi, että ainakin kustannussopimus oli tarkoitus saada mitätöidyksi. Kun tämä ei onnistunut, jotakin kostoa se vaati. Onhan kosto saman kustantajan toiselle kirjailijalle sentään tyhjää parempi.
Onko tässä snellmanilaisessa dekkarissa kysymys gangsterijournalismista? Ei, ei tämä ole journalismia, vaan pelkästään gangsterismia journalismin varjolla. Juuri sitä samaa härskiyttä, jonka hajunkin tunnistan vanhasta muistista jo kilometrien päähän. Sitä ei poista edes nimen ja värin vaihto.
Itäistä vaikutusta siinä on nimestä riippumatta vaatimus, että oma ilmoitus on otettava ehdottomana totuutena pahempien seuraamusten välttämiseksi, puhukoot tosiasiat mitä tahansa. Sama kaiku on askelten myös Santavuoren ulkoistaneella Yle-pomolla Leena Pakkasella, joka muistetaan surullisen kuuluisan Näin naapurissa -ohjelman tekijänä.
Ilolla voi kuitenkin todeta. että Juhani Suomen kirja vahvistaa tutkimuksen kautta sen, mitä esitin reaaliaikaisena kuvauksena kirjassani Punamusta vallankaappaus 1987 (pieni määrä vielä saatavissa; www.kauko-kustannus.fi).
Herra Snellman ei ole toistaiseksi vastannut viimeiseen tervehdykseeni. Nyt odottelen ystävällistä kutsua Vantaan käräjäoikeuteen. Ellei poliisi kolkuttele ensin ovelle, joko Snellmanin tai Pakkasen lähettämänä. Ihan niinkuin ennen naapurissa.
J.K.
Lähes uskomattomia sukupuolirasismin päästöjä karkaili Santavuoren tekohurskailta tuomitsijoilta. Eräs hurjimpa oli Suomen Kuvalehden Jyrki Jantusen revitys mediakolumnissaan: "Santavuorta ei olisi pitänyt alunperinkään päästää näyttämään vaatetustaan, kampaustaan, hampaitaan ja nenäänsä niinkin julkiseen mediaan kuin televisioon”.
Hesarin törkykolumnista ei tietenkään ollut mainintaa, eikä ole näkynyt anteeksipyyntöä, minkä Santavuori sentään esitti.
Kauko Parkkinen
työsuhdelakimies, tietokirjailija
Kauko-Kustannus
Puh 09 823 7795
|
|
|
