 |
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
YT-lakiesitys on triumfi punakoneelle, nöyryytys kepulle, katastrofi Suomen yrittäjille ja häpeä EK:lle sekä takapakkia Suomelle.- Näinkö aina meille täällä käy, käy, käy, käy ... 08.10.2006
Otsikko on sama, jolla aloitin kohta 23 vuotta sitten eduskunnan juuri hyväksymän ns. työsuhdeturvalain selostamisen silloisen Suomen Yrittäjien Keskusliiton SYKL:n erään aluejärjestön lehdessä.
Vastaus on edelleen sama: näin käy ja tulee aina käymään, yrittäjille ja Suomelle, ellei yrittäjien ja työnantajien asioita pystytä paremmin hoitamaan ja ellei porvaripuolueista löydy ryhtiä vastustaa demarien punakoneen mielivaltaisia lakihankkeita. Eikä virheistä opita mitään. Aina tulee punakone runttaamaan läpi haluamansa lait, ja porvarilliset puolueet tulevat aikansa räpiköityään alistumaan nöyrästi kolmikannan tahtoon.
Asian tekee kohtuuttoman helpoksi se harrastelijamaisuus ja henkinen velttous, jolla yrittäjien asioita hoidetaan. Se mahdollistaa ne megaluokan munaukset, joista yrittäjät joutuvat maksamaan kohtuuttoman hinnan. Edes virheistä ei pystytä oppimaan.
Kaiken a ja o on siinä, että aloite on otettava omiin käsiin eikä jäädä odottamaan sitä, että joutuu selkä seinää vasten rimpuilemaan vastaan.
"Työsuhdeturvalain" jälkeen olisi tullut lähteä kehittämään sitä väylää, joka oli käytettävissä ilman mitään uutta lainsäädäntöä. Olisi tullut kehittää yrityksen lattiatason yhteistoimintaa luomalla niin fiksuja ohjelmia tai menetelmiä, että sellainen kivikautiset pakkolait olisi jo naurettu ulos, kuten YT-lain varhainen esi-isä "professorikomitean" mietintö jo 1960-luvun lopulla.
Tuposeikkailun tulos
Sen sijaan yrittäjäjärjestö lähti täydellisen asiantuntemattomuuden innostamana ja toiveajatteluun uskoen seikkailemaan kohti "tupopöytää", kerjäämään mieropoikana sieltä mahdollisesti tippuvia murusia. Sitä saa, mitä tilaa, mieropoika saa mieropojan kohtelun.
Kun SAK:n Lauri Lyly sanoi Ylen Ykkösaamussa, että yrittäjäjärjestöllä ei ole mitään annettavaa, se vain räksyttää, hän oli valitettavasti oikeassa. Siihen Jussi Järventaus sanoi, että SY ei ollut mukana siinä pöydässä, missä asiasta loppuvaiheessa sovittiin.
Olikos tämä yllätys? Järjestön johdolle oli mahdollisimman selvällä, monen mielestä liian selvällä, suomen kielellä kerrottu, että se saa roikkua mukana niin kauan kuin tullaan todellisiin ratkaisuihin, jolloin se pannaan siististi sivuun.
Hallituksen esityksen jälkeen Järventaus kiukutteli EK:lle, että se pelaa yhteispeliä ay-liikkeen kanssa. Olikos tämäkin yllätys?
Järjestö ei edes kesän jälkeen valmistautunut syksyn varalle, vaan se piti erikseen potkia lokakuussa hereille kesähorteesta, että sai edes jäsenkyselyn aikaan, senkin liian myöhään. Ilman paria kolumnia (www.punapresidentti.net/Osuvia) laki olisi jo silloin ollut eduskunnassa.
Järventaus sanoo Pressossa 04.11.06 "Lakiesityksen vastustaminen ei lähtenyt liikkeelle etujärjestön johdosta, vaan itse yrityksistä".
Johtoporukka siis todellakin aikoi vakain tuumin koisia rauhassa! Aiottiin selvitä muodollisella eriävällä mielipiteellä. Tuliko tämä ajatus akselilta Vanhanen-Vanhanen?
+++
Alla mainittu Kolmikanta-artikkeli ja sähköposti herättivät:
----- Original Message -----
*From:* Kauko Parkkinen
*To:* rauno.vanhanen@yrittajat.fi
*Cc:* jouko.lantto@yrittajat.fi
*Sent:* Friday, October 06, 2006 1:05 PM
*Subject:* Fw: Kolumni 6.10.06
En löytänyt [Huom. Yrittäjien] kotisivuilta mitään infoa asiasta, joten ilmeisesti se ei
kiinnosta ketään. Tilanne on tasan EK:n kanssa, josta laki on hyvä.
terv K
Kolumni 6.10.06
KOLMIKANNALLA ON OMA LAKINSA
+++
Mahtijärjestössä virkamiesten mahtia
Valitettavasti EK:n suoritus ei ole juurikaan kummoisempi, vaikka sillä olisi ollut jo aikaa sitten hyvä pohjatyö käytössään. Metalliteollisuuden työnantajaliitossa muutaman fiksun yritysjohtajan työryhmässä valmisteltiin 1970-luvun alussa HK-ohjelma, jota olisi viimeistään laman jälkeen pitänyt lähteä tosimielellä toteuttamaan ja kehittämään (Miksi Halonen pelkää avointa keskustelua).
Laman jälkeen kuitenkin vain vedettiin henkeä, että tästä selvittiin sittenkin, ja keskityttiin rakentamaan uutta "mahtijärjestöä" EK:ta ja varmistelemaan siellä omia asemia.
Siellä nämä asiat jäivät kakkosluokan asioiksi ja kakkosjohtajille. Ykkösmiehiksi pestattiin virkamiestaustaista väkeä, jolla ei työsuhteista ollut paljoakaan käsitystä saati syvällistä tietoa.
Lähti tulemaan ajatuksen karkailua kahden vuoden koeajoista ja työaikojen pidennyksistä. Ei edes pystytty ottamaan asiallista kantaa siihen "yhdessä tekemisen meininkiin", jota jopa SAK:n Lauri Ihalainen esitti muutama vuosi sitten. Tai tuoreeseen ehdotukseen muutosturvavakuutuksesta.
"Uusista poluista" puhuttiin, mutta vanhaa kaviouraa tallattiin, ja nyt yt-laki pilattiin lopullisesti vahvistamalla sen asemaa negatiivisena irtisanomislakina.
Jo alunperin laiminlyötiin yt-lain mahdollisuudet, kun sitä ei edes haluttu käyttää tosimielellä hyväksi, vaan sitä sai nauttia vain tipoittain. Se pantiin juristivoimin niin tiukkaan valvontaan, että "yt-lain mukaisista neuvotteluista on saatu syntymään kuva, että ne ovat ikään kuin vahvaa myrkkyä, niin että pullo otetaan vain lyhyeksi aikaa esille, naukataan nopeasti ja pannaan pullo taas kiireesti piiloon" (Näin tehdään tuhopolitiikkaa s. 82-89)
Mahdollisuutta lähteä työhön uudelta pohjalta tarjottiin myös SY:lle, jota se ei kiinnostanut. Ei toisten tekemien tutkimusten siteeraaminen paljoa pyllistä, kuten Pohjanmaalla sanotaan.
Historia toistaa itseään hämmästyttävän tarkoin. Kuin silloin ennen, myös nyt EK vakuuttelee, että kunnon yrittäjille tästä ei ole harmia. Silloinen oikeusministeri ja nykyinen EK:n puheenjohtaja Cristoffer Taxell sanoi silloin, että "laki ei koske lainkaan rehellistä yrittäjää". Ilma oli sakeanaan syytöksiä populismista.
Pilaa vakavassa asiassa
Kilometrien päähän paistaa, että kummankaan järjestön puhemiehillä ei ole kokemusta lakituvasta, jossa työnantaja käännetyn todistustaakan "ansiosta" on tuomittu jo lakituvan oven avatessaan, ellei pysty onnellista olosuhteiden ansiosta kampeamaan todistustaakkaa harteiltaan, kuten aikoinaan kirjoitin Lakimiesliiton lehdessä Lakimiesuutisissa.
Ei siis ole mitään estettä sille, että epärehellinen tai muuten vaikkapa kostonhaluinen työntekijä voi tällaisten lakien avulla ja suurten korvausten toivossa nostaa kanteen. Ja joita on nostettu sata- tai tuhatmäärin.
Nyt sanktioita tulee lisää, niin että työnantajaksi ryhtyminen olisi ehkä yksinkertaisinta kriminalisoida suoraan.
Ja korvaukset vain suurenevat. Nyt jo vaaditaan irtisanomiskanteessa lähes automaattisesti parinkymmenen kuukauden palkan lisäksi varmuuden vuoksi myös maksimissaan 15 000 euron hyvitystä yhdenvertaisuusperiaatteen rikkomisesta.
Sen päälle voidaan vaatia vielä 30 000 euron yt-hyvitystä entistä useammasta syystä. Yhteensä siis kuluineen lähes 150 000 euron korvauksia. 20 työntekijän yrityksessä. Tervetulos työllistämään, lakien väsääjät!
Miksi SY ei ole tätäkään kertonut? Vai eikö se tiedä itsekään, kun ei ole käytännön kokemusta?
Sekä Suomen Yrittäjien että pääministeri Matti Vanhasen puheet ovat lähinnä lapsellisia. Kuuden kuukauden siirtymäaika on pilailua vakavassa asiassa.
SY taas hyväksyi esityksen muilta kuin soveltamisrajan osalta. Tarkoittaako se siis ihan vakavissaan, että alle 30 työntekijän yrityksissä laki tekee hallaa mutta vaihtuu tuolla rajalla yhtäkkiä siunaukseksi?
Yritystoiminnalle vieras laki on sitä aina ja kaikissa oloissa, vaikka jo valmiiksi byrokratisoituneissa suurissa yrityksissä sen lisähaittaa ei yhtä helposti huomaakaan.
Yrityksissä, joissa on taitoa ja kokemusta yhteistyöstä, sen pakkokuviot rikkovat yhteistyön luontaisia muotoja. Missä ei ole tahtoa, ei lain pakkokuvioista ole muuta vaikutusta kuin ärsyttäminen.
Psykoanalyytikko ja fasismin tutkija Wilhelm Raich kirjoitti jo 1933 "työdemokratiasta" seuraavasti. "Työsuhteet ovat perusluonteeltaan toiminnallisia, eivät mekaanisia. Organisatoriset, ulkoa käsin toteutetut toimenpiteet eivät voi ympätä niitä yhteisöön, ne kehittyvät välittömästi itse työskentelyprosessista. Näitä luonnonmukaisia suhteita ei mikään mielivaltainen laki voi järkevästi muuttaa." (Ks. lisää Oi maamme -kirja s. 96 www.kauko-kustannus.fi)
Eero Lehti, tämänkö takia halusit vielä ylimääräisen kierroksen? Mutta miksi annoit Jussi Järventauksen jatkaa, vaikka sait ensimmäisellä kaudellasi erottamisen estäneen kepufalangin kuriin. Eikö valmiiksi katsotulle mutta parempiin töihin paenneelle Kalevi Hemilälle todellakaan ollut vaihtoehtoa?
Yksikään yritysjohtaja ei Suomessa saisi jatkaa näin monen megaluokan epäonnistumisen jälkeen. Eikö sähläys yritysverouudistuksessa riittänyt?
Eikä kellään asianosaisella ole niin paljoa harkintakykyä, että ymmärtäisi erota itse.
Riehut, Eero, nyt oman jääräpäisen harhaan johtamisesi peittämiseksi, mutta on turha rypistellä, kun ... Suotta itket, että SY on "valtapelin uhri". Valtapeliinhän Sinä juuri halusit, varoituksista piittaamatta.
Metallin ohjelman tai vaikkapa raichilaisen ajattelun pohjalta olisi auennut mittaamaton lattiatason työkenttä, mutta se ei kiinnostanut Sinua enempää kuin Järventaustakaan, sillä se on uhoilun vastakohta.
Monet kiinnittivät minun laillani puheenjohtajuuteesi suuria toiveita uskoen, että oli saatu saman tason seuraaja parin vuosikymmenen takaiselle legendaariselle Aarne Bernerille.
Mutta järjestö olikin Sinulle hiekkalaatikko urosuhoilujasi varten, Jaguaariesi jatke. Tupopöytään halusit samanlaisten uhoajien seuraan. Edeltäjäsi alkuun panema harhapolku ei ole tuonut yhtään plusmerkkistä tulosta, miinusta kylläkin. Ehkä sentään onnistut ratsastamaan yrittäjillä eduskuntaan.
Miksi et edes pannut porukkaa töihin heti lomien jälkeen? Odotitko vaalikampanjan alkua? Tapio Rissasen liittokokouksessa ja Taloussanomissa (TS 07.11.06) esiin tuomat ikävät tosiasiat olet pannut jämerästi sivuun.
Jotakin positiivista tässä kuitenkin on. Kun katastrofi tuli jo tässä vaiheessa, päästiin ehkä sittenkin pienemmin vaurioin kuin olisi voinut tapahtua tupopöydässä, jos ne portit olisivat jotenkin auenneet.
Yrittäjät ansaitsevat ammattitaitoisen järjestön, harrastelijaporukoista on riittävästi näyttöä. Ellei sellaista pystytä aikaansaamaan, eikö ole paras panna pillit pussiin ja siirtyä porstuan kahvipöydästä suoraan EK:n jäseneksi? Ei se voi ainakaan huonompaan suuntaan mennä.
"Kepu istuu SDP:n sylissä"
Vanhasen puheet "tasapainoisesta" tuloksesta ovat täyttä hölynpölyä. Seppo Lahtela siirtyi kokoomukseen, kun kepu hänen mukaansa "istuu SDP:n sylissä". Ei näytä haluavankaan pois turvallisesta sylistä.
"Kepu ei haasta enää ketään", sanoi Vanhanen heti sattumapääministeriksi tultuaan. Miksi sitten kannatti edes yrittää rimpuilla vastaan ja herättää turhia toiveita? Ainakin yrittäjät alkavat uskoa vanhaa hokemaa, että kepu pettää aina.
Vanhanen sanoi, että ei muista, milloin kolmikannan solmimaa pakettia olisi avattu. Pääministeri ei tunne lähihistoriaa. Siis kerrataan.
Sosiaaliministeri Jacob Söderman teki ennen kevään 1983 vaaleja "työsuhdeturvalakiin" enemmän lievennyksiä kuin nyt nämä kosmeettiset, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä. Sen sijaan suurempi negatiivinen merkitys on vuokratyön lisäämisellä lakiin.
Silloin kuitenkin vaalien jälkeen hallituksen muodostaja Kalevi Sorsa pani hallitukseen pääsyn ehdoksi kepulle ja SMP:lle, että laki palautetaan takaisin entiseen muotoonsa. Näin saatiin aikaan työttömyyden perustuslaki.
AKT:n entinen puheenjohtaja Risto Kuisma jos kuka tietää, että tässä on kysymys ay-liikkeen vallanhalusta, kuten hän taannoin kertoi Yrittäjäsanomissa. Politiikan kyynisyyttä osoittaa kuitenkin, että hän ilmoitti äänestävänsä lain puolesta.
Tekevätkö samoin kaikki kepulaiset, joista taatusti valtaosa tietää, että laki on turmiollinen Suomelle? Mitä tapahtuu muissa puolueissa, seurataanko punalippua yhtä kuuliaisesti kuin "työsuhdeturvalain" aikana? Silloin kokoomuksessa oli kuusi omin aivoin ajattelevaa nuorta (nais)kansanedustajaa. Onko tällaisia kummajaisia vielä kokoomuksessa tai muissa porvarillisissa puolueissa? Tai onko sellaisia puolueita vielä?
"Demarien vallantäyteys on valtava", sanoi Sauli Niinistö Suomen Kuvalehden haastattelussa. Olisiko syytä jättää äänestäjien ratkaistavaksi, ovatko he saaneet tarpeekseen punakoneen pakkovallasta, kuten Ruotsissa.
"Valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta."
J.K.
Näinkin piti SY:tä ja sen kepupolitrukkeja vielä nöyryyttää. SAK:n Lyly muistutti viikonvaihteessa, että paikallista sopimistahan SY on vaatinut, ja tässähän sitä tulee.
Kepulainen puheenjohtaja Risto Heikkilä lähti jo "vanhan" SYKL:n aikana kerjäämään SAK:lta paikallisen sopimisen lisäämistä - ja samalla verta nenästään. Mm. sitä vetämään palkattiin Rauno Vanhanen, jonka velipoika on ihan Matti. HK-ohjelma ja sen kehittäminen olisi käynyt normaalin työnjohto-oikeuden puitteissa.
Varoitukset, että näin herätetään nukkuva karhu, kun SAK kiinnostuu tosimielellä pienistä yrityksistä suurten karatessa käsistä, eivät menneet perille.
Nyt tämä projekti on edennyt hyvän matkaa. Suurten firmojen irtisanomiset kostetaan pienille, ja samalla SAK vahvistaa omia asemiaan. Kovinkaan monta mahdollisuutta virheen tekemiseen Rauno ei jättänyt käyttämättä.
+++
Suomenmaan toimitukselle 31.10.06
YT-LAIN KAATUMINEN ANTAISI AIHEEN UUTEEN AJATTELUUN
Suomenmaa vähättelee mielestäni melkoisesti asian merkitystä, pitäessään 31.10.06 yt-lakierimielisyyttä pitkälti asian mittasuhteet ylittävänä. Se selittyy kyllä sillä, että Suomen Yrittäjät on riitauttanut vain soveltamisrajan, kun asian ydin, toisin kuin lehden pääkirjoituksessa sanotaan, on toisaalla. Kysymys on siitä, missä määrin uskotaan yrityksen ja sen työntekijöiden omaan kykyyn kehittää yhteistyötä ja toimintaa, ja missä määrin uskotaan sen onnistuvan vain pakkolainsäädännön avulla.
Yksipuolinen kuva asiasta selittyy sillä, että sekä yrittäjäjärjestö että työnantajajärjestöt ovat laiminlyöneet vapaamuotoisen ja yrityksen omaan käytäntöön sovelletun yhteistyön kehittämisen. Sitä tietenkin on yrityksissä, mutta olisi paljon enemmän, jos sitä olisi ohjelmallisesti edistetty.
Metalliteollisuuden työnantajaliitossa sille luotiin pohja jo 1970-luvun alussa, jolloin pitkälti aikaansa edellä olevien yritysjohtajien ansiosta "yritysdemokratiatyöryhmä" laati ns. HK-(henkilöstökonsultointi)ohjelman, jonka tavoitteena oli luoda sellainen järjestelmä, että se olisi fiksumpi kuin silloin(kin) kiistojen kohteena ja tulossa ollut "yritysdemokratialaki". Se säädettiin sitten vuosikymmen lopulla yhteistoimintalain nimellä, ja sen alle jäi fiksumpi ohjelma, joka kuitenkin loi henkisen pohjan paikallisen sopimisen etenemiselle.
Kuten työryhmä ennakoi, yritystoiminnalle vieras laki ei näitä asioita ratkaise. Eikä asia yhtään parane pykäliä lisäämällä. Suomen Yrittäjillä olisi ollut historiallinen sauma kehittää tuota toista linjaa, mutta nyt se on hyväksynyt komitean muun sisällön soveltamisrajaa lukuun ottamatta. On kuitenkin huono lähtökohta laille, että sitä sovelletaan vain yrityksiin, joille se ei aiheuta aivan yhtä paljon vahinkoa kuin pienemmille. Olisi tarvittu positiivinen vaihtoehto, joka olisi jo tehnyt koko lain tarpeettomaksi.
Jos laki nyt kaatui tai siirtyisi, se antaisi mahdollisuuden uuteen lähtökohtaan. Myös kansalaiset voisivat vaaleissa ottaa kantaa siihen, uskovatko he marxilaiseen ihmiskäsitykseen pohjautuvaan pakottamiseen vai sellaisiin puolueisiin, jota luottavat ainakin enemmän myös ihmisten omaan harkintaan.
Jos laki jää yli vaalien, jäisi nähtäväksi, toistaisiko historia itseään sikäli, että vuoden 1983 vaalien edellä saatiin muutamia lievennyksiä esitykseen ns. työsuhdeturvalaiksi. Vaalien jälkeen uuden hallituksen pääministeri Kalevi Sorsa kuitenkin asetti keskustalle ja SMP:lle hallitukseen pääsyn ehdoksi, että laki palautetaan alkuperäiseen muotoonsa. Silloinkin silloinen STK vähätteli lain merkitystä. Sen haitat ovat kuitenkin olleet paljon ennakoituakin pahemmat.
Kauko Parkkinen
metalliteollisuuden työnantajaliiton tes-johtaja 1970-luvulla
tietokirjailija
|
|
|
