 |


Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville 06.09.2010

Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin 24.08.2010

Haaste Saska Saarikoskelle 01.07.2010

Saarikoski-haaste 30.06.2010

Ylen Jälkiviisaat vaihtoon! 18.04.2010

Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi? 04.12.2009

Ahtisaaren lista? 29.11.2009

Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti 11.11.2009

Onneton "sisäinen devalvaatio" 21.10.2009

Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille? 13.10.2009

Kuka pelastaa kepun? 12.10.2009

Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema? 07.10.2009

Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn" 26.06.2009

Avoin kirje Mitro Revolle 25.05.2009

Liikasen lamaennuste on luotettavin 12.04.2009

Lumedemokratiaa vantaalaisittain 23.03.2009

Tutkintapyyntö/Saska Snellman 19.11.2008

Mistä viisaus alkaa? 29.06.2008

Halosen kyhätyt selitykset 28.05.2008

Kuka pelastaa Kepun? 17.05.2008

Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä 20.04.2008

Kyllä tsunami opettaa 18.04.2008

Tempora mutantur ... 08.04.2008

Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008

Unlucky looser 17.03.2008

Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008

Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008

Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008

Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007

Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007

SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007

Hyvinvointipalvelut 21.02.2007

Punakoneen ruoska on puhunut 17.02.2007

Presidentti, on valtiomiestekojen aika 10.02.2007

Punakone pyörittää järjestelmää 01.02.2007

Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät 18.01.2007

Yt-myrkyllistä 13.11.2006

Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006

On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006

Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006

Kolmikannalla on oma lakinsa 06.10.2006

Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin 03.10.2006

Kylmä tasavalta 24.11.2003

Avoin kirje presidentille 06.11.2003

|
 |

Tämä kolumni herätti Suomen Yrittäjät ja Kepun - hetkeksi 06.10.2006
Ministeri Tanja Saarelan aviomiehen esitettyä räväköitä mielipiteitään valtiovarainministeri Eero Heinäluoman tavasta junailla budjettiriihtä asia nousi valtakunnan ykkösasiaksi. Saarela ja opiskelijat oli heitetty sumeilematta yli laidan, kun sen sijaan työmarkkinajärjestöt saivat vielä aivan loppuhetkillä budjettiin kaiken esittämänsä.
Opiskelijoiden asiat eivät mahtuneet budjettiraamiin, kun sen sijaan tupojärjestöjen asiat olivat siihen juuri passelit, mm. korotettu korvaus siitä, että ihmiset tulevat pois syrjäseuduilta, niin että työtä ei tarvitse yrittää järjestää tasaisesti eri puolille maata.
Olli Saarelan sanavalinnoista voi tietenkin keskustella, mutta kyllä meteliin varmasti vaikutti myös se, että hän ja ministeripuolisonsa loukkasivat suomalaista pyhää instituutiota, kolmikantaa, ja sen veteraania sekä nykyistä keskeistä pyörittäjää Heinäluomaa. Kolmikannalle on Suomessa taattu poliittinen koskemattomuus.
Tänä syksynä tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun kirjoitin kirjan Näin tehdään tuhopolitiikkaa. Sen alaotsikkona oli Suomi-neito työmarkkinamafian pakkosyleilyssä. Siitä nousi vielä suurempi meteli kuin Saarelan sanoista, ja samasta syystä: pyhää instituutiota oli loukattu. Tässä ei mikään ole muuttunut neljännesvuosisataan, vaikka ympäröivä maailma on muuttunut täysin.
Tuosta kirjasta tuli suomen kieleen sana tupoteatteri. Sen sääntöjä sovellettiin myös budjettiriihessä. Oli ilman muuta selvää, että Heinäluoma tiesi etukäteen, mitä järjestöt tulevat esittämään, ja nämä tiesivät, mitä Heinäluoma on valmis hyväksymään. Tilaa budjettiraamiin järjestyi juuri sen verran, mutta teatterikierros tarvittiin järjestöjen aseman ja vallan korostamiseksi.
Tässä on juuri mm. Tarja Halosen ylistämän kolmikannan vaara: sillä on omat sääntönsä, ja niitä tuntemattomat ja sen ulkopuolella olevat saavat armottoman kohtelun.
Historia toistaa itseään
Lainsuojattomien ryhmään kuuluvat opiskelijoiden lisäksi mm. yrittäjät, jotka ovat seuraava mielivaltaisen lainsäädännön uhri, kun eduskuntaan tulee esitys uudeksi yhteistoimintalaiksi, jossa yrityksille täysin vierasta suunnitelmabyrokratiaa pakkosyötetään niille lisää ja lain soveltamisraja lasketaan 30 työntekijästä 20:een.
Tässä historia näyttää toistavan itseään. 1980-luvun alussa säädettiin kolmikannan ehdoin ns. työsuhdeturvalaki, jolla korvaus laittomiksi tuomituista irtisanomisista nousi moninkertaiseksi.
Silloinen Suomen Yrittäjien Keskusliitto SYKL nousi kapinaan lakia vastaan varoittaen sen aiheuttavan suurtyöttömyyttä ja mm. pätkätöitä, mitä sanaa ei tosin silloin tunnettu.
Järjestöä pilkattiin samalla tavoin kuin nyt Tanja Saarelaa. Melkeinpä anteeksi pyyntöä vaadittiin. Mm. silloinen oikeusministeri Christoffer Taxell sanoi, ettei laki koske lainkaan rehellistä yrittäjää. Hän ei juristikoulutuksestaan huolimatta tajunnut, että vastoin Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n sopimuksen alkuperäistä tarkoitusta äärimmilleen käännetty todistustaakka merkitsi sitä, että "työnantaja jo oikeussalin oven avatessaan on hävinnyt jutun, ellei pysty onnellisten olosuhteiden ansiosta kääntämään todistustaakka pois harteiltaan", kuten kirjoitin sittemmin Lakimiesuutisissa.
Kävi odotettuakin pahemmin
Silloiset varoitukset toteutuivat korkojen kera. Nykyisin monet asianajotoimistot ovat erikoistuneet ajamaan irtisanomisjuttuja puhtaasti palkkion takia.
Nyt naureskellaan, miten Saarela epäonnistui "iltalypsyssä", mutta ei ihmetellä, miten työmarkkinajärjestöt onnistuivat niin täydellisesti. Tampellan entinen toimitusjohtaja Pekka Salo tosin piti järjestöille mittatilaustyönä tehtyä erikoistarjousta irvokkaana.
Kuten neljännesvuosisata sitten uusi työnantajien "mahtijärjestö" EK on pk-elimiään myöten kehumassa komiteamietintöä, vaikka onkin herännyt vaatimaan helpotuksia aikoinaan hyvänä pitämänsä lain irtisanomissäännöksiin, jotka nyt ovat osana työsopimuslakia. Taxell on sen nykyinen puheenjohtaja. Yrittäjäjärjestö esitti eriävän mielipiteen, mutta on muuten esiintynyt asiassa kovin ponnettomasti.
Tässä esityksessä mitataan vaalien alla puolueiden vuolaat puheet yrittäjäystävällisyydestä. Jos ne on tarkoitettu vakavasti otettaviksi, tätä lakia ei missään tapauksessa säädetä komitean esittämässä muodossa.
Mafian toimintatapoihin on aina kuulunut uhkailu. "Don" Heinäluoman ollessa SAK:n johtaja hän oli usein ensimmäisenä uhkailemassa tupon kaatumisella, elleivät asiat suju kolmikannan ja erityisesti SAK:n mieliksi. Samoin tulee epäilemättä käymään nytkin, jos puolueet uskaltavat ajatella koko Suomen asiaa taipumatta kiltisti kolmikannan tahtoon.
Pelkäävätkö puolueet ehkä joutuvansa viettämään "iltaa sanan ääressä", ehkä useitakin, kuten Tanja Saarela itsekin uhkasi miestään, ja joka näytti tuottavan tulosta. Vai olisiko syytä vihdoin katsoa, kenelle valta Suomessa kuuluu ja kuka säätää tasavallassa lait?
|
 |
 |