 |
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
Tämä kolumni herätti Suomen Yrittäjät ja Kepun - hetkeksi 06.10.2006
Ministeri Tanja Saarelan aviomiehen esitettyä räväköitä mielipiteitään valtiovarainministeri Eero Heinäluoman tavasta junailla budjettiriihtä asia nousi valtakunnan ykkösasiaksi. Saarela ja opiskelijat oli heitetty sumeilematta yli laidan, kun sen sijaan työmarkkinajärjestöt saivat vielä aivan loppuhetkillä budjettiin kaiken esittämänsä.
Opiskelijoiden asiat eivät mahtuneet budjettiraamiin, kun sen sijaan tupojärjestöjen asiat olivat siihen juuri passelit, mm. korotettu korvaus siitä, että ihmiset tulevat pois syrjäseuduilta, niin että työtä ei tarvitse yrittää järjestää tasaisesti eri puolille maata.
Olli Saarelan sanavalinnoista voi tietenkin keskustella, mutta kyllä meteliin varmasti vaikutti myös se, että hän ja ministeripuolisonsa loukkasivat suomalaista pyhää instituutiota, kolmikantaa, ja sen veteraania sekä nykyistä keskeistä pyörittäjää Heinäluomaa. Kolmikannalle on Suomessa taattu poliittinen koskemattomuus.
Tänä syksynä tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun kirjoitin kirjan Näin tehdään tuhopolitiikkaa. Sen alaotsikkona oli Suomi-neito työmarkkinamafian pakkosyleilyssä. Siitä nousi vielä suurempi meteli kuin Saarelan sanoista, ja samasta syystä: pyhää instituutiota oli loukattu. Tässä ei mikään ole muuttunut neljännesvuosisataan, vaikka ympäröivä maailma on muuttunut täysin.
Tuosta kirjasta tuli suomen kieleen sana tupoteatteri. Sen sääntöjä sovellettiin myös budjettiriihessä. Oli ilman muuta selvää, että Heinäluoma tiesi etukäteen, mitä järjestöt tulevat esittämään, ja nämä tiesivät, mitä Heinäluoma on valmis hyväksymään. Tilaa budjettiraamiin järjestyi juuri sen verran, mutta teatterikierros tarvittiin järjestöjen aseman ja vallan korostamiseksi.
Tässä on juuri mm. Tarja Halosen ylistämän kolmikannan vaara: sillä on omat sääntönsä, ja niitä tuntemattomat ja sen ulkopuolella olevat saavat armottoman kohtelun.
Historia toistaa itseään
Lainsuojattomien ryhmään kuuluvat opiskelijoiden lisäksi mm. yrittäjät, jotka ovat seuraava mielivaltaisen lainsäädännön uhri, kun eduskuntaan tulee esitys uudeksi yhteistoimintalaiksi, jossa yrityksille täysin vierasta suunnitelmabyrokratiaa pakkosyötetään niille lisää ja lain soveltamisraja lasketaan 30 työntekijästä 20:een.
Tässä historia näyttää toistavan itseään. 1980-luvun alussa säädettiin kolmikannan ehdoin ns. työsuhdeturvalaki, jolla korvaus laittomiksi tuomituista irtisanomisista nousi moninkertaiseksi.
Silloinen Suomen Yrittäjien Keskusliitto SYKL nousi kapinaan lakia vastaan varoittaen sen aiheuttavan suurtyöttömyyttä ja mm. pätkätöitä, mitä sanaa ei tosin silloin tunnettu.
Järjestöä pilkattiin samalla tavoin kuin nyt Tanja Saarelaa. Melkeinpä anteeksi pyyntöä vaadittiin. Mm. silloinen oikeusministeri Christoffer Taxell sanoi, ettei laki koske lainkaan rehellistä yrittäjää. Hän ei juristikoulutuksestaan huolimatta tajunnut, että vastoin Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n sopimuksen alkuperäistä tarkoitusta äärimmilleen käännetty todistustaakka merkitsi sitä, että "työnantaja jo oikeussalin oven avatessaan on hävinnyt jutun, ellei pysty onnellisten olosuhteiden ansiosta kääntämään todistustaakka pois harteiltaan", kuten kirjoitin sittemmin Lakimiesuutisissa.
Kävi odotettuakin pahemmin
Silloiset varoitukset toteutuivat korkojen kera. Nykyisin monet asianajotoimistot ovat erikoistuneet ajamaan irtisanomisjuttuja puhtaasti palkkion takia.
Nyt naureskellaan, miten Saarela epäonnistui "iltalypsyssä", mutta ei ihmetellä, miten työmarkkinajärjestöt onnistuivat niin täydellisesti. Tampellan entinen toimitusjohtaja Pekka Salo tosin piti järjestöille mittatilaustyönä tehtyä erikoistarjousta irvokkaana.
Kuten neljännesvuosisata sitten uusi työnantajien "mahtijärjestö" EK on pk-elimiään myöten kehumassa komiteamietintöä, vaikka onkin herännyt vaatimaan helpotuksia aikoinaan hyvänä pitämänsä lain irtisanomissäännöksiin, jotka nyt ovat osana työsopimuslakia. Taxell on sen nykyinen puheenjohtaja. Yrittäjäjärjestö esitti eriävän mielipiteen, mutta on muuten esiintynyt asiassa kovin ponnettomasti.
Tässä esityksessä mitataan vaalien alla puolueiden vuolaat puheet yrittäjäystävällisyydestä. Jos ne on tarkoitettu vakavasti otettaviksi, tätä lakia ei missään tapauksessa säädetä komitean esittämässä muodossa.
Mafian toimintatapoihin on aina kuulunut uhkailu. "Don" Heinäluoman ollessa SAK:n johtaja hän oli usein ensimmäisenä uhkailemassa tupon kaatumisella, elleivät asiat suju kolmikannan ja erityisesti SAK:n mieliksi. Samoin tulee epäilemättä käymään nytkin, jos puolueet uskaltavat ajatella koko Suomen asiaa taipumatta kiltisti kolmikannan tahtoon.
Pelkäävätkö puolueet ehkä joutuvansa viettämään "iltaa sanan ääressä", ehkä useitakin, kuten Tanja Saarela itsekin uhkasi miestään, ja joka näytti tuottavan tulosta. Vai olisiko syytä vihdoin katsoa, kenelle valta Suomessa kuuluu ja kuka säätää tasavallassa lait?
|
|
|
