Punapresidentti

www.vapaasana.net 14.12.05
Sekopäiden hallitsematon kriisi

+>>

Kukapa olisi odottanut tällaista piristettä läpihuutojutuksi oletettuun presidentin vaaliin. Eri puolueiden yhtyneet sekopäät järjestivät kriisin hallinnasta farssia hupaisamman näytelmän. Valtiaat itse teossa ylittivät kirkkaasti Itse valtiaat.

Kun perustuslakivaliokunta vastoin odotuksia paneutui vakavasti asiaan, siitä polttivat päreensä ensimmäiseksi presidentti Halonen ja pääministeri Vanhanen, ehdokkaita molemmat. He kun olivat oikein yhdessä ja vakain tuumin päättäneet sivuuttaa sellaisen pikku muodollisuuden kuin perustuslain. Olivatpa saaneet tuekseen muutaman palvelualttiin hoviasiantuntijankin, joiden asiantuntijuus tosin olisi tämän jälkeen pantava sitaatteihin.

Sitten astui näyttämölle SAK:n korkeakoulussa laista piittaamattomuuden ylemmän tutkinnon suorittanut ylioppilas Eero Heinäluoma, jonka asiantuntemusta Jäätteenmäen pyörityksessä jo valmiiksi seonnut Ilkan päätoimittaja, tohtori ja professori Kari Hokkanen intoutui kolumnissaan näyttävästi ylistämään.

Yhdessä hallituksen isot pojat päättivät isonsiskon sisarellisella tuella, että vanha SAK:n malli on tässäkin hyvä: jos laki rajoittaa toimintaa eikä sitä voida suoralta kädeltä sivuuttaa, runnotaan läpi pikamuutos lakiin. Kun ei työreformi onnistunut, pyöräytetään perustuslakireformi.

Uskolliset cheer leaderit hihkuivat katsomossa, että kaikki johtui vain perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin ja varapuheenjohtajan Arja Alhon kiusan teosta ja politikoinnista. Kukaan ei syyttänyt politikoinnista kepun valiokuntaedustajia, jotka olivat samaa mieltä kuin valiokunnan enemmistö, mutta pidättyivät kannanotosta, koska eivät halunneet "tässä tilanteessa" aiheuttaa kiusallista ongelmaa.

Tällainen laistaminen on politikointia, jos mikä. Perustuslakivaliokuntahan toimii lausuntoasioissa tuomioistuimen tapaan, eikä tuomari voi pidättyä kannanotosta sen vuoksi, että siitä aiheutuisi kiusallinen tilanne.

Muumimammana markkinoitu Tarja Halonen tarrasi fanaattisesti valtaan ja julisti, että "ylipäällikkö on aina ylipäällikkö". Nykypäivä-lehden toimittajan Satu Schaumanin perusteellinen selvitys tosin osoitti, että nyt esillä olleet asiat eivät lainkaan ole sellaisia sotilaskäskyasioita, jotka kuuluvat presidentille ylipäällikkönä, vaan ne kuuluvat "siviilipresidentille". Tämä kävi hyvin esille myös Antero Jyrängin väitöskirjasta, jota hoviasiantuntijat eivät näytä tuntevan enempää kuin lain perusteluitakaan. He eivät näytä lainkaan paneutuneen asiaan vakavissaan.

Juristi Halonen osoitti tuntevansa yhtä huterasti niin omaa asemaansa säätelevät perussäännökset kuin johdettaviensa sotilasarvotkin. Jopa puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund osoittautui Halosta paremmaksi lain tuntijaksi. Voisi ehkä järjestää Haloselle pikakoulutusta niin juridiikassa kuin sotilasarvoissakin.

Oikeuskansleri Paavo Nikula pomppasi hätäpäissään julistamaan Ylen aamutv:hen, ettei hänellä ollut "pienintäkään merkkiä" siitä painostuksesta, jota kepun valiokuntaedustaja Markku Rossi oli kertonut Halosen kohdistaneen erityisesti Arja Alhoon mutta myös muihin valiokunnan jäseniin. Tosin hän kertoi myös olevansa samojen julkisuudessa olleiden tietojen varassa kuin muutkin kansalaiset. Itse hän oli tapansa mukaan uskollisesti myötäillyt hallitusta ja presidenttiä.

Tämä viittaa jokseenkin suoraan sekä siihen, kuka oli komentanut Nikulan asialle että samalla perimmäiseen ja suloisimpaan myrkyn keittäjään. Ainakin demarivetoinen Yle yritti parhaansa.

Monelle leikistä innostuneelle Paavo Lipposen puheet Ylen Lauantaiseurassa tulivat ikävänä yllätyksenä. Lipponen asetteli asian oikeisiin puitteisiinsa ja totesi perustuslakivaliokunnan seuranneen johdonmukaisesti yli kymmenen vuoden aikaista linjaansa. Hän kiisti myös politikointiväitteet.

Tämä äkkipysäys otti monilla koville. Hokkanen näki siinä Lipposen juonittelua sekä Halosta että Heinäluomaa vastaan. Hänen omaa sieluntilaansa kuvaa lehden samassa numerossa lähes yli sivun vedetty otsikko, jonka mukaan "Jäätteenmäellä on mahdollisuuksia pääministeriksi", siinä tapauksessa, että Vanhanen valitaan presidentiksi.

Onkohan Vanhasella niin paljon äänestäjiä, että heitä on tarpeen pelotella pois tuollaisella kauhuskenaariolla? Jäätteenmäen toinen kummisetä, Keskisuomalaisen Erkki Laatikainen kertoi hallituksen (ja presidentin) käyttäneen eduskuntaa pöytärättinään, mikä kertoo hänen jo tervehtyneen mieleltään.

Niin moni valtias on itse polttanut pelissä näppinsä, että kaikki pääsevät kuin koira veräjästä. Siitäpä sitten vain valitsemaan kylmähermoinen ja harkitseva presidentti. Tulee vain mieleen Karin piirros neljän vuosikymmenen takaa. Silloin oli taas kerran tulossa metallin lakko. Kari oli nimennyt Kolmen sepän patsaan hahmot lakon johtomiesten mukaan ja alla oli teksti: "On taottava, niin kauan kuin pää on kuumana". Luoja meitä varjelkoon uusilta noottikriisien kaltaisilta koettelemuksilta.

+<<

Vielä ei kuitenkaan Halosen apujoukoissa ollut usko mennyt. Erityisesti demarinaiset alkoivat uhota, että Halonen pitäisi saada läpi heittämällä ensimmäisellä kierroksella. Ja puolueen pää-äänenkannatta selitti 21.12.05, että "äänestäjien katseet tarkentuvat vaalipäivän lähestyessä ehdokkaiden todellisten ansioitten ja saavutusten perusteella".

Näin oli syytä toivoa, mutta tämä oli tosiasiassa demarien kannalta kauhuskenaario, joka sitten toteutuikin.

Takaisin edelliseen lukuun
Siirry seuraavaan lukuun