Punapresidentti

www.vapaasana.net 17.09.01
Putinin vierailu

+>>

Suomen ja Venäjän suhteissa aloite siirtynyt Venäjälle

Samanaikaisille Suomi-Ruotsi -maaottelulle ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin Suomen vierailulle näytti olevan yhteistä se, että molemmista on vanha hohto ja terä pois. Kummassakaan ei oikein ole enää veren maku suussa.

Göteborgissa satoi, mutta Suomessa media lähinnä ihasteli vierailun aurinkoista ja molempien presidenttien hymyn kirkastamaa tunnelmaa. Ei ollut tietoakaan siitä Halosen itkettämisestä, jolla Antti Tuuri vaalien alla pelotteli Iltalehden kolumnissaan.

Yrmy ilme istuu luonnostaan yhtä tiukasti niin KGB:n entisen agentin kuin SAK:n entisen lakimiehenkin naamassa, ja kun molemmat näyttävät ainakin julkisuudessa päässeen siitä erinomaisesti eroon, se on tietenkin merkittävä asia. Se tuskin kuitenkaan oikeuttaa sivuuttamaan sitä historiallista käännettä valtioiden välisissä pohjavirroissa, jonka vierailu paljasti.

Asiapuolesta pääosassa tuntui olevan Baltian maiden Nato-jäsenyys, joten sitä helpommin sieltä erottui ainoa Suomea koskeva uusi aloite, Putinin ehdotus nopean junayhteyden aikaansaamisesta Pietarin ja Helsingin välille.

Ja siinähän se uutinen olikin. Lienee ensimmäinen kerta, kun Suomella ei ollut valtiovierailun yhteydessä yhtään positiivista omaa aloitetta, mutta Venäjällä oli.

Sodanjälkeisenä aikana Paasikivi sai taistella silloisen Neuvostoliiton paineen ja valvontakomission päällystakin alla niin tiukasti, ettei tilaa aktiivisille aloitteille jäänyt. Kekkonen sen sijaan kävi ankarimman taistonsa saadakseen aloitteen Suomelle, mitä myös Saimaan kanavan vuokraus tarkoitti. Se oli hänelle avaus Karjalan takaisin saamiseksi. Noottikriisin jälkeen pyrittiin veitsi kurkulla pitämään konsultaatioaloite Suomella.

Koiviston ja Ahtisaaren aikana pysyttiin vanhoissa asemissa ilman uusia avauksia, mutta Neuvostoliitolla oli omassa pesänselvityksessään työtä niin paljon, ettei sieltäkään tullut uusia avauksia.

Kun Putin Halosen ensivierailulla Venäjällä katsoi Karjalasta keskustelunkin vaaralliseksi, Halonen totesi, että voidaan keskustella kaikista asioista, joita pidetään tarpeellisina. Kun nyt ei keskusteltu, se siis osoittaa, ettei tarvetta ollut. Halonen tyytyi vain punastelemaan koulutytön tavoin mielenosoittajien edessä.

Putin puolestaan totesi, että integraatio on parempi kuin rajojen siirto, mistä Pietarin junayhteyskin on yksi esimerkki. Eikö siis Suomen valtiojohdolla ole integraation alueella todellakaan mitään esitettävänään?

Pisimmälle viety visio integraatiosta lienee konsuli Jalo Haapalan "Magic Mill", jonka hän esitti Suomen Kuvalehdessä vajaat kolme vuotta sitten. Vaikka näin rohkeita ei oltaisikaan, ei silti ole varaa jäädä täysin passiivisiksi.

Ahti Karjalainen kertoi aikoinaan lehtihaastattelussa havainneensa, että demarit tuntuvat olevan jotenkin varuillaan Suomen ja Neuvostoliiton välisissä kauppaneuvotteluissa. "En tiedä, mitä he varovat", hän totesi.

EU:tako nyt varotaan? Tarja Halonen vastasi vaalikampanjan aikana Suomen ja Venäjän välistä erityissuhdetta koskevaan kysymykseen: "Se on siinä ja siinä". Valituksi tultuaan hän jo vakuutti Paasikivi-Seuraa puheessaan 31.08.2000, että mm. historian ja naapuruuden vuoksi erityissuhde on. Se oli hyvä havainto, mutta johtopäätöksiä siitä odotetaan. Tässä olisi erinomainen paikka sille henkiselle johtajuudelle, josta Halonenkin vaalikampanjassaan puhui.

Putinin esitys osoittaa samalla sen, että Venäjä on päässyt paremmin eroon sosialismista ja pitemmälle markkinataloudessa kuin Suomi. Se on varsin ymmärrettävää, sillä meillä valtaa pitää bolshevikeista eronnut menshevikkihaara, kuten mm. Tanner muistelmissaan toteaa.

Venäjällä tätä perinnettä yrittää ylläpitää Neuvostoliiton viimeisen presidentin Mihail Gorbatshovin perustama sosialidemokraattinen puolue. Venäjällä sekä Gorba että hänen puolueensa ovat kuitenkin jo muinaismuistoja, kun sen sijaan suomalaisella sisarpuolueella on mm. ulkopolitiikassa täydellinen värisuora.

Edelleen koosteen tekstiä:

Tosiasiat hymyilevien pintakuvien takana ja pintakuohun alla puhuvat myös selvää kieltään. Suomen ja Venäjän välillä on ollut jatkuvaa tulli- ja muuta jäynää, eikä Suomen puolelta ole tehty yhtään aktiivista aloitetta asioiden hoitamiseksi.

Mutta ajopuumeno ei koske yksin Venäjää. Myös suhteet toiseen ilmansuuntaan ja ainoaan suurvaltaan USA:han ovat jääneet solmionoikomisen tasolle. Asian pelkisti sattuvasti vaasalaisen Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila 7.10.05: "Ulkopolitiikkamme on päämäärättömintä sitten sotien. Sillä ei ole tavoitteita eikä oikein painopisteitäkään. Kunhan lillutaan liittoutumattomuuden ja globalisaation laimeissa vesissä, niin mitään ikävää ei tapahdu."

Jopa presidentti Martti Ahtisaari heräsi presidenttiehdokas Henrik Laxin seminaarissa valittelemaan poliittisen johtajuuden puutetta.

Lehtilänkin kirjassa asia todetaan varsin selvästi. Siinä siteerataan entisen Moskovan suurlähettiläämme Heikki Talvitien sanoja Suomen Kuvalehdessä: "Kekkosen ajan jälkeen haluttiin, että ikinä ei enää mentäisi niin lähelle Neuvostoliittoa kuin hän meni. Seuraavaksi mentiin niin kauas, ettei käsi enää ulottuisi. Nyt olisi jo korkea aika siirtyä pois siilipuolustuksesta ja ymmärtää, että Suomen ja Venäjän suhteissa Suomi voi olla aktiivinen osapuoli."

+<<

Kun siili vetää piikit esiin, se haluaa varautua johonkin uhkaavaan, samaan tapaan kuin Ahti Karjalainen kuvasi demarien roolia Suomen ja Neuvostoliiton välisissä kauppaneuvotteluissa.

Vaalien jälkeen jopa Ruotsin ulkopolitiikan tutkimuslaitoksen johtaja on ihmetellyt Suomen Venäjän-politiikan passiivisuutta. Kaikkein selkeimmin sen on kuitenkin ilmaissut idänkaupan venäläinen veteraani Juri Piskulov, joka on edelleenkin aktiivisesti mukana erinäisissä kaupan elimissä.

Kauppalehti kertoo otsikossaan 14.04.06, että Piskulov "vaatii Kekkos-energiaa". Edelleen Piskulov sanoo, että

+>>

Suomi ei ole käyttänyt mahdollisuuksiaan Venäjän naapurimaana, vaan yrittää hoitaa suhteitaan itänaapuriin hankalaa kiertotietä Brysselin kautta.

EU:n osaa liikaa korostaessaan Suomi on kyllä toiminut paavillisemmin kuin Paavi itse. Suoria suhteita olisi ollut mahdollisuus kehittää paljon tehokkaammin. Ja ennen kaikkea tämä olisi ollut Suomen kansallisissa eduissa. Asia, jonka Urho Kaleva Kekkonen pisti aina etusijalle kaikessa toiminnassaan.

Piskulovin mukaan hyvät suorat suhteet Venäjän johtoon antaisivat Suomelle myös mahdollisuuden olla aloitteentekijä samoin kuin Kekkonen aikoinaan.

- Voi sanoa, että melkein kaikissa merkittävissä hankkeissa Suomen ja Neuvostoliiton välillä Kekkosen aikana aloite tuli juuri Suomesta ja Kekkoselta. Näin olisi Piskulovin mielestä mahdollista toimia myös nyt. Nykyään korkean tason tapaamisten tulokset ovat kuitenkin vähäiset.

- Putin kävi Kultarannassa. Keskusteli Tarja Halosen kanssa. Meni saunaan tohtori Arajärven kanssa. He joivat pullon olutta. Seurasiko tästä tapaamisesta jotain muuta, Venäjän lehdistö kyseli, Piskulov sanoo.

+<<

Teksti on melko karua mutta totuudenmukaista. Lisäksi se vastaa täsmälleen sitä linjavetoa, jonka hän teki ennen ensimmäistä kauttaan. "Se on siinä ja siinä", se Suomen erityissuhde Venäjään hän vastasi vaalitentissä 13.01.2000. Ja siinä se on edelleen.

Tuolloin tähän turmiolliseen linjanvetoon eivät kiinnittäneet huomiota muut kuin Osuva, joka samoin noteerasi muutoksen käytännössä Putinin ensimmäisen Suomen-vierailun yhteydessä.

Mutta nyt olikin ulkopolitiikassakin siirrytty kauteen, jossa tosiasiat korvautuvat ideologialla. Mutta vahvinkaan ideologia, kun se on vääristynyt ja loitontunut pois Ortegan "elämänjärjestä", ei pysty todellisuudessa muuttamaan tosiasioita toiseksi.

Ei vahvinkaan ideologia korvaa myöskään maamiinoja, jos vihollinen maahamme yrittää. Mutta rahat tähän turhaan operaatioon se näyttää pystyvän järjestämään. Markka-aikaan Halonen sanoi kolmen miljardin hankkeesta sanatarkasti. "Viime kädessä se on rahasta kiinni, joten eiköhän se järjesty."

Viime kädessä koko hyvinvointivaltion säilyminen on rahasta kiinni, joten eiköhän se järjesty?

Nyt Halonen haikailee kutsua USA:han. Onko Bushin solmio jälleen vinossa?

Takaisin edelliseen lukuun
Siirry seuraavaan lukuun