Punapresidentti

Hyvästit 1970-luvulle?

+>>

Lähes päivittäin saamme signaaleja sen yhteiskuntamallin pohjan pettämisestä, jonka perustukset laskettiin 1970-luvulla yleiseurooppalaisen vasemmistotsunamin vyöryttyä Suomeenkin. Paperiteollisuuden työriita, koulujen lakkautukset, Perloksen tehtaan muutto Kiinaan sekä riidat tiemäärärahoista juontavat viime kädessä tästä, jopa ajatukset "huonoa elämäntapaa" noudattavien sairauskorvausten karsimisestakin.

Silloin ei yhteiskunnan voimavaroilla tuntunut olevan rajoja, eikä yrityksien tehtävää veropohjan ja muun varallisuuden luojina tunnustettu. Yritykset ja niiden omistajat nähtiin pikemminkin uhkatekijänä, kärjessä 20 pilkkalaulussa nimettyä perhettä tai sukua.

Vasemmistolainen ay-liike yritti panna "riiston" kuriin tiukoilla säännöillä, jotka silloista työmarkkinajohtajaa Jorma Reiniä mukaillen oli valettu betoniin. Ne olivat myrkkyä erityisesti pienille yrityksille, mutta paperiteollisuus ei niistä ja voimakkaasti kohonneista kustannuksista säikkynyt. Devalvaatio pelasti aina tiukan paikan tullen. Nyt on tultu tien päähän.

Eräs saksalainen metalliteollisuusyrityksen johtaja sanoi tuolloin alan yhteistyöelimen kokouksen yhteydessä: "Teissä suomalaisissa on se vika, että teitä on 5 miljoonaa mutta te toimitte, niin kuin teitä olisi 50 miljoonaa".

Nyt on koittanut aika sopeuttaa toiminta 5 miljoonan kansalaisen mittojen mukaan. Kun kaikki presidenttiehdokkaat haluavat olla enemmän tai vähemmän henkisiä johtajia, tulisi kaikilla olla visio siitä, miten tämä tapahtuu mahdollisimman pienin vaurioin.

Suuri sosialistinen harha ja harhautus on ollut siinä, että kansalaisille on jätetty kertomatta, ettei yhteiskunnalla ole lainkaan omia voimavaroja, vaan ne on kaikki hankittava niistä rahavirroista, joiden alkuunpanijoina ovat yritykset. Ei kai Pekka Sitarikaan tarkoita sitä, että tämän paljastaminen olisi vastaehdokkaan halveksimista (NP 32/05) Päinvastoin sen kertomatta jättäminen on ollut kansalaisten suurta hämäystä, josta ei hymyilemällä selvitä.

Tältä pohjalta ainakin kaikille porvarillisille ehdokkaille ja äänestäjille pitäisi löytyä yhteinen pohja ja sävel. Tarja Halonen on itsekin 1970-luvun tuote ja sen vahva rakentaja muutenkin kuin SAK:n lakimiehenä ja mm. Paperiliiton tes-politiikan tukihenkilönä.

1970-lukua leimaa myös DDR:n ihannointi. Emeritusprofessori Kai Laitinen kertoi hiljan radiossa, miten yliopistojen opintoviikkojärjestelmä tuotiin DDR:stä, mikä oli tae sen korkeasta tieteellisestä tasosta, joten sitä ei uskallettu kritisoida. Silloin oli tietenkin komeaa toimia DDR:n tunnustamiskomiteassa (Halonen).

Laitisen mukaan opintoviikkojärjestelmä on tulossa tiensä päähän. Jatkaako meillä kuitenkin lipunkantajana tätä aikaa symboloiva presidentti?

+<<

Viittaus valtiovarainministeri Antti Kalliomäkeen tarkoittaa hänen ilmoitustaan, että hän kutsuu työmarkkinajärjestöt keskusteluihin, kun nämä osoittivat "huonoa sitoutumista" kolmikantaan. Nämä olivat jonkinlainen vaatimaton siitä takavuosien surkuhupaisasta perinteestä, että tupokierroksen jälkeen kerrottiin aina tarvittavan "tuuletuskeskusteluja" ongelmien poistamiseksi. Sen tapaisia oli jo aiemmin haikaillut EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs.

Nyt Kalliomäki ei siis kuitenkaan nähnyt muita ongelmia kuin sen, että järjestöt eivät olleet tarpeeksi tiukasti SAK-SDP -akselin johtaman pyhän kolmikannan liekanarussa.

Ei mitään uutta tupo-auringon alla, eivätkä asiat ole juurikaan muuttuneet neljännesvuosisadassa sitten "Tuhopolitiikan" päivien:

+>>

... joku keksii aina yhtä ikivihreän ajatuksen, että kunhan tästä nyt taas jotenkin päästään, niin täytyy järjestää tuuletuskeskustelu, jossa setvitään sitä, miten tältä voitaisiin välttyä vastaisuudessa.

Tällainen tuuletuskeskustelu sitten järjestetäänkin, ja siellä monta isoa miestä otsa rypyssä todistaa, että meillä ei ole enää varaa jatkaa seuraavilla kierroksilla edellisen kierroksen tapaan. Ja siinä he ovat tietenkin aivan oikeassa. Ei meillä varaa olekaan, mutta me jatkamme vain. Sillä sen jälkeen seuraavat lomat, ja suvituulet puhaltelevat tuuletuskeskustelun ajatukset taivaan tuuliin.

+<<

Nyt siihen ei tarvittu edes suvituulia. Hiljan SAK:sta eduskuntaan ja suoraan päätä SDP:n puoluesihteeriksi sekä heti perään puolueen puheenjohtajaksi myrskytuulen lailla rynnistänyt Eero Heinäluoma puhalsi Ison pahan hukan tavoin Kalliomäen rahakirstun viereltä opetusministeriksi. Olihan tämä voimistelun opettaja.

Heinäluoma ei enää nähnyt asiassa mitään tuulettamisen tarvetta. Miksi olisikaan? Ei ainakaan vaalien alla ollut mitään syytä ryhtyä penkomaan sitä valtalinnaketta, jota hän oli yhdessä mm. Halosen kanssa vuosikymmenet rakentanut.

+>>

www.vapaasana.net 05.04.05
Pari piirua SAK:n suuntaan

Median huutoäänestyksellä jo SDP:n puheenjohtajaksi valittu puoluesihteeri Eero Heinäluoma on ottanut vaalisloganikseen uuden muunnelman vanhasta teemasta: pari piirua ihmisen suuntaan. Se pitää varmasti paikkansa, jos ihminen sattuu olemaan nimeltään Lauri Ihalainen ja töissä SAK:ssa.

Toinen Heinäluoman läheisyyteen parkkeerannut ihminen on Metallityöväen liiton viestintäjyrä Matti Putkonen, mikä kertookin jo aika paljon. Kummankin ulkoinen hahmo edustaa ay-pampun prototyyppiä, jonka puhtaimmillaan tapaa liittojen piiriportaassa. Kun pari sellaista näkee matkan päästä saapastelemassa vaikkapa oikeustalon käytäviä, ei voi erehtyä todetessaan arvoisan vastapuolen saapuneen käräjäpaikalle.

He ovat liian laiskoja viihtyäkseen sorvin ääressä, mutta liian tyhmiä päästäkseen lihapatojen äärelle Helsingin pääkonttoriin.

Tämän saman prototyypin voisi kuvitella inspiroineen Arja Alhon ministeriaikanaan puhumaan möhömahoista ay-pampuista. He symboloivat erinomaisesti paikalleen jämähtäneisyyttä.

Mutta Heinäluoma ei ole tyhmä eikä jämähtänyt, vaan älykäs ja muuntautumiskykyinen. Kuunnelkaapa vaikka hänen ääntään ja verratkaa sitä neljän vuoden takaiseen puheen nuottiin.

Kirjoitin tuolloin OsuVa-lehdessä "ay-soundista": "Siihen kuuluu yksivakainen puheen nuotti ja pönäkkä kaiku, joka kertoo selvästi, että me olemme oikeassa ja muiden on parasta uskoa se vastaan vikisemättä, pahempien seuraamusten välttämiseksi ... Soundin valtakunnallisia mestareita ovat Lauri Ihalainen ja Eero Heinäluoma SAK:sta sekä liittotasolta Erkki Vuorenmaa ja Matti Putkonen, mutta raa´immassa muodossaan sen kuitenkin kuulee paikallisen ja piiritason ay-pamppujen puheissa."

Nyttemmin on samaan ay-soundin raskaaseen sarjaan noussut Paperiliiton Jouko Ahonen.

Kohta mainitun kirjoituksen jälkeen Heinäluoman soundi muuttui vähintään pari piirua pehmeämmäksi, niin että se tuo suorastaan mieleen toisen menestyneen poliitikon. Ääni on Ilaskiven ääni, mutta kädet SAK:n kädet.

Kyllä Heinäluoma on ennenkin välittänyt tunnollisesti Ihalaisen ohjeet puheenjohtaja Lipposelle, joka on kuuliaisesti niitä noudattanut, mutta jatkossa ei tarvita välitystä.

Arja Alho itse on yrittänyt yhdistää omilla aivoilla ajattelun ja sosialidemokratian, mutta on onnistunut siinä yhtä huonosti kuin kaikki muutkin ympyrän neliöimistä yrittäneet. Siksi hän on jäänyt poliittisesti kodittomaksi ja pudonnut kaikkiin mahdollisiin marginaaleihin vasemmistoliiton Esko Seppäsen tavoin. Miten olisi yritys vihreiden puheenjohtajaksi?

Tuula Haatainen on ehdokkaana juuri niin hentoinen kuin sisar punainen vain voi olla. Eikä paljon kummemmaksi nouse Johannes Koskisenkaan rooli. Hän tekikin jo tehtävänsä tuomitessaan yllättävän selväsanaisesti sen kähmintäpolitiikan, joka on Heinäluoman vahvin perintö ay-liikkeestä.

Erkki Tuomiojan on sanottu virkistäneen puheenjohtajakisaa. Hän tuokin virkistävän nostalgisen tuulahduksen ajoilta, jolloin presidentit olivat kekkosia ja shaahit pahleveja. Silloin sekä shaahi, SDP että Tuomioja uskoivat, että heillä oli vielä edessään se tulevaisuus, joka nyt on peruuttamattomasti takana päin.

+<<

Keskustelujen alkamisesta nähtiin parin rivin uutisia, tuloksista ei riviäkään.

Niinpä Heinäluoma onkin jatkanut SDP:n puheenjohtajana samaan malliin kuin SAK:ssa. Kulissien takaiset junailut sujuvat vanhalla rutiinilla, ja aiempi työnantajien uhkailu ja tupon kaatumisella pelottelu on vaihtunut pelotteluun porvarihallituksen kauheuksilla.

Takaisin edelliseen lukuun
Siirry seuraavaan lukuun