Punapresidentti

Onnettomuus tulee joskus kello kaulassa

Joskus näyttää siltä, että onnettomuus ilmaisee lähestymisensä niin voimallisesti ja saapuu sen mukaisesti, ettei sitä ainakaan yksityinen ihminen mitenkään voi estää. On kuitenkin tuskallista katsella vierestä, kun havaitsee junan lähteneen liikkeelle väärällä raiteella ja odottaa vain katastrofia.

Jos kuitenkin yrittää tehdä sen, minkä itse voi, jää lohdutukseksi se, että on ainakin yrittänyt, kun taas väistäminen voisi jättää painolastia tunnon päälle. Vaikka Esko Aho muuta väittää, ei aina ole hyvä niin kuin käy. Joskus on aihetta kysyä, näinkö meille aina täällä käy, käy, käy, käy? Ja miksi käy?

Näin kävi laman kanssa, ja samat merkit olivat myöhemmin Anneli Jäätteenmäen valinnassa kepun puheenjohtajaksi. Mutta tutut enteet olivat näyttäytyneet hyvissä ajoin myös Riitta Uosukaisen kohdalla.

Riitta oli tuttu Imatran Yhteislyseon teinikunnan hallituksesta, jossa hoidin puheenjohtajan tehtävää. Riitta jäi mieleen pirteänä toimijana, vaikka ei siihen aikaan puhunutkaan yhtä aitoa karjalan murretta kuin myöhemmin.

Muutamat myöhemmät kontaktit lisäsivät toiveita, että hän toisi politiikkaan uutta raikkautta, kun hänet monien kiemuroiden jälkeen nimitettiin Esko Ahon hallituksen opetusministeriksi. Olihan hänen tilulii-puheensa eduskunnan "kurjista käytänteistä" herättänyt yleistäkin huomiota.

Mutta pian alkoi huolestuttavia merkkejä vallan turmelevasta vaikutuksesta tulla julkisuuteen, ja Liehuva Liekinvarsi oli järkytys. Se paljasti selvästi irtaantumisen arkitodellisuudesta ja sisälsi pelottavan latauksen katastrofin enteitä aina presidentiksi pyrkimistä myöten.

Sitä ei tietenkään tuohon aikaan voinut nähdä, millaisten kuvioiden kautta tämä voisi toteutua, mutta joka tapauksessa varoitin seikkailuista Mikkelin päivänä 1966 kuusisivuisella kirjeellä, joka oli rankka niin vastaanottajalle kuin kirjoittajallekin.

Mutta niinhän siinä vääjäämättä kävi. Vielä viimeinen epätoivoinen yritys onnettoman jatkoseuraamuksen välttämiseksi oli faksi 04.02.2000.

+>>

Riitta U sukainen

Kun Elisabeth Rehn nyt on ilmoittanut tukevansa Esko Ahoa, olet toivottavasti ottanut huomioon sen, että kieltäytymisesi ilmoittamasta tukeasi kummallekaan ehdokkaalle (Haloselle tai Aholle) merkitsee sitä, että Esko Ahon hävitessä "kunnia" SAK:n lakimiehen saamisesta presidentiksi jää entistä selvemmin Sinulle. Se olisi kaiken koetun jälkeen jokseenkin hirmuinen paikka.

Terveisin

K

+<<

Se olisi ehkä vielä voinut pelastaa tilanteen, mutta Uosukainen pysyi vaiti. Ja niin toteutui tämäkin onnettomuus.

Uosukaisen omalta kannalta se ei kuitenkaan ollut onnettomuus, vaan päinvastoin oikea ratkaisu. Nyt hän elää onnellisena valtioneuvoksena elämänsä loppuun saakka. Siihen tarvittiin tosin vielä vahva taustatuki Haloselle Karjalan Liitossa, niin että se luopui vaatimasta Karjalaa takaisin, ja vehkeily Rauno Meriön vaihtamiseksi puheenjohtajana taipuisaan kepulaiseen Markku Laukkaseen.

Valtiopäiväneuvoksen arvonimi olisi vielä ollut hyvinkin käypä, sillä hänen opettajan taitonsa riittivät erinomaisesti eduskunnan työn järjestelyyn ja hän toteutti kuuliaisesti EU-jäsenyyden käsittelyaikataulun, niin että Ruotsi ei ehtinyt edelle näyttämään kielteistä kantaansa. Mutta valtioneuvoksen titteli jatkoi sujuvasti sitä eduskunnan toiminnan karnevalisointia, jonka Paavo Haavikko mainitsi Uosukaisen aikaansaannokseksi. Se oli karkeaa pilaa.

Takaisin edelliseen lukuun
Siirry seuraavaan lukuun