Punapresidentti

Jälleen meni eräs momentum

Edellisissä presidentin vaaleissa näytti jälleen olevan eräs käännekohta, joka tarjosi tilaisuuden demarihegemonian murtamiseen. Vuoden 1986 eduskuntavaalien jälkeen syntynyttä tilannetta professori Jan-Magnus Jansson nimitti porvarillisten puolueiden momentumiksi, historialliseksi hetkeksi. Se meni kuitenkin ohi edellä kerrotulla tavalla.

Vuoden 2000 presidentin vaaleissa sellainen näytti jälleen olevan käsillä, sen jälkeen, kun SDP oli omien sotkujensa ansiosta saanut ehdokkaakseen SAK:n entisen lakimiehen Tarja Halosen.

Ajattelin, että sitä on pyrittävä käyttämään hyväksi kaikin laillisin keinoin. Mielessäni pyöri samanlaisia ajatuksia kuin Arto Lahdella tällä kierroksella: oli lähdettävä mukaan sitoutumattomana ehdokkaana.

Tilanneanalyysi paljasti kuitenkin tilanteen siinä määrin toivottomaksi, ettei yritys kannattanut. Keskeinen tekijä oli valtaan sitoutunut media, jonka kautta ei ollut toivoa saada sanomaansa läpi. Tulos koski myös ja ihan erityisesti seinäjokelaista Ilkkaa, joka olisi ollut avainasemassa, kun operaatio oli tarkoitus aloittaa Pohjanmaalla. Helsingin Sanomien hallitsemassa Kehä III:n ilmapiirissä sitä ei kannattanut edes harkita.

Iltalehden nyttemmin eläkkeellä olevan toimittajan Uolevi Mattilan idea oli, että asiaa ei kokonaan pantaisi hyllylle, vaan muutettaisiin varjopresidentin kampanjaksi. En kuitenkaan halunnut jäädä varjoon, joten tavoitteeksi tuli "kontrapresidentin" virka.

Kampanja toteutettiin julkaisemalla ohjelma ja muu aineisto OSuVa-lehdessä. Se oli ilmestynyt vuoden ajan vuonna 1987, mutta oli ollut sen jälkeen "lomautettuna". Sitä meni nyt maailmalle kaikkiaan noin 200 000 kappaletta. Suomalainen media osoitti erinomaista kykyä tekeytyä tietämättömäksi sanomasta, joka poikkesi valtavirta-ajattelusta.

Silloisten vaalien lopun alun tunnelmia ja syiden hakua kuvaa ote OsuVa-tiedotteesta viikkoa ennen vaalien toista kierrosta 30.01.2000.

+>>

Esko Aholla on nyt viikko aikaa ratkaista, uskaltaako hän kertoa ajattelevansa enemmän yksilöllisesti, porvarillisesti. Tosiasiassa kuitenkin ainoa mahdollisuus tuloksen kääntämiseksi näyttää olevan siinä, että Paavo Lipponen vielä viimeisellä viikolla laukaisee Halosen puolesta jonkin mojovan viisauden ehtymättömästä aarrearkustaan.

ANJA SNELLMANIN KAUNAT JA KOMPLEKSIT RATKAISEVAT PELIN?

Muuten presidentintekijäksi nousee kaunojaan ja kompleksejaan Ahoon purkava Anja Snellman. MTV3:n vaali-iltahartaudessa 28.1. Hän ainoana rikkoi tunnelman halpahintaisella iskullaan Ahoon kännykkä-isänä niin aggressiivisesti, että leuka väpätti samaan tahtiin kuin idolillaan (Halosella).

Ratkaisevan käänteen aiheuttaneen iskun Snellman kuitenkin antoi heti ensimmäisen vaalipäivän jälkeen, kun gallupit juuri hakivat suuntaa ja porvarillisesti ajattelevat naiset olivat avainasemassa. Silloin hän Veikkaajan kolumnillaan löi machoilun poltinmerkkiä urheilujohtaja Ahoon. Ahon kannalta huonoa tuuria oli Antti Tuurin samanaikainen kolumni Iltalehdessä (Halosta itkettävästä Putinista), mikä antoi Ylen avuliaille toimittajille tilaisuuden iskeä mielikuvalla viatonta naista itkettävistä machomiehistä.

+<<

Ja samoihin aikoihin kirje Esko Ahon kampanjapäämajaan.

+>>

Tapani Yli-Saunamäki/Esko Aho

Tosi siisti ja tyylikäs vaalikampanja!

Siitähän molemmat osapuolet ovat liikuttavan yksimielisiä. Niinköhän on? Halosen taustallahan on niin ammattimainen juonitteluosasto, että sen toimista ei Uosukais-kalevalaisen kielen mukaan jää pihtien pitelemiä, ainakaan pelin henkeä tuntemattoman ulkopuolisen havaittavia.

Kun epävarmojen osuus vielä oli parikymmentä prosenttia, demarien perinteinen presidentintekijä Hesari lämmitti mahtavasti ylipaisutettuna "uutisena" Lahden talvikisarahat. Isku vaikutti herkkänä hetkenä joukkoon, joka näkee urheilussa etupäässä epäterveen machoilun piirteitä, syystäkin. Niitä näissä epävarmoissa voi olettaa olleen tavallista enemmän. Urheilijoiden (myös doping-) pyöriminen peesissä voimisti vaikutusta. Tästä lähti käänne.

Asian "tasapuolisuus" oli pirullisen ovelaa, sillä se iski machoiluun kahta tietä, urheilun kautta ja sillä mielikuvalla, että macho-miehet itkettävät kilttiä naista. Ehkä kolumnin ajoitus oli pelkkää huonoa (T)tuuria (Snellmanin ei varmasti), mutta hyväksikäyttö oli taitavaa. Silloin kantaansa aprikoiviin nuoriin porvarinaisiin se puri varmasti. Ilaskiven välitön tuki-ilmoitus voimisti vaikutusta. Sen jälkeen gallupit alkoivat toteuttaa itse itseään.

Sen rinnalla OsuVassa kertomani Halosen taustajoukkojen juoni (TES-neuvottelujen ajoituksesta) vaikuttaa epäuskottavalta, vaikka se sisäpiiriläiselle on selvä kuin pläkki. Vain pieni osoitus on tuo liitteenä oleva kirjeeni. Välittömästi sen jälkeenhän (metallin TES)neuvottelut ilman muuta tarvetta siirrettiin vaalipäivän iltaan. Uudet sopimuksethan muuten päättyvät tammikuun lopussa, kuten asiallista on. Lundhia juhlitaan nyt isänmaan pelastajana tupokaaokselta (jonka he olisivat itse toimeenpanneet). Ja näitä isänmaan parhaita poikia Aho on hätyytellyt työreformilla, kuten muistetaan muistuttaa. Että kehtaakin!

Trendi voimistaa nyt itseään eikä vastakeinoja ole, sillä ne iskisivät vain takaisin. Pieni mahdollisuus olisi siinä, jos Hesari kertoisi sylttytehtaan asiamiehet talvikisajutussa ja Kari Väisänen vastaavasti doping-uutisessa. Kumpaakaan tuskin tapahtuu, joten ainoa mahdollisuus teillä lienee vakuutella edelleen, että kyllä on niin maan perusteellisen siistiä ja tyylikästä ja tyytyä tulokseen.

Terveisin

KP

+<<

Ihmeitä ei tapahtunut, joten tulos meni ennakoitua latua. Halonen palkitsi Lundhin ministerin arvonimellä.

Vähän onnettomasti Elisabeth Rehnin aviomies Ove Rehn oli tullut edistäneeksi asiaa tentissä, jossa aviopuolisoilta kysyttiin, mitä uutta he toisivat Mäntyniemeen. Ove Rehn kertoi tuovansa sinne "vähän machoa". Ei taloon tuolloin haluttu machoa, vaan tohvelisankari.

Kirjailija Anja Snellman pirullinen juoni lapsiin yhteyttä pitävästä kännykkäisästä koki kuitenkin ihmeenomaisen muodonmuutoksen, kun Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh joitakin aikoja myöhemmin murhattiin. Silloin asiat kääntyivät täysin päälaelleen. Suomen Kuvalehden kansikuva otsikoineen ja sisäsivun teksti provosoivat kommenttiin, jonka lehti julkaisi ja joka alkoi pikku vertailulla.

Takaisin edelliseen lukuun
Siirry seuraavaan lukuun